Kamujen oma blogi

http://hurrikaanit.blogspot.com/

Tervetuloa vierailulle koiruuksista kiinnostuneet.

Suuri pamaus

Puuhellan päällä oli kolme kaunotarta, herkkä pitkänhuiskea blondi röyhelöineen ja kaksi pirteää punapäätä. Punapäät olivat oikeastaan siamilaiset kaksoset, sillä ne puskivat samasta sipulista. Loisto oli juuri parhaimmillaan, kun tuli suuri pamaus. Eräänä aamuna suihkusta tullessani lattialla oli ehjä (!) ruukku ja murskaantunut amaryllis kaksine kukkavartineen. Kaikki kukat olivat irronneet varresta, ja vaurioituneet niin, ettei niitä voinut edes minimaljakkoihin laittaa. Blondi sinnitteli korkeuksissaan loppuun saakka. Taas opin jotain: "nuolaise ennen kuin tipahtaa", tai tässä tapauksessa "tue ennen suurta pamausta". Toisaalla huojuttiin niin pahasti metrin korkeudessa, ettei tukikeppikään auttanut asiaa. Naks ja maljakkoon.

Tein viikonloppuna virkistysvisiitin Plantagenin vihreyteen. Pinkkejä tulppaaneita, pari hörhelöpaavalinkukkaa ja kaksi hassua muorinkukkaa (Peperonia). Muorinkukat pääsivät palmuvehkan kaveriksi puuhellan päälle. Perhosorkidea alkoi kukkimaan!

Kasvihuonekuume nostaa taas päätään. Vaatisi perehtymistä rakennuslupa-asioihin ynnä muuta ei niin houkuttelevaa. Mielessä on aika selkeänä millainen, mutta miten ja millä hinnalla onkin sitten toinen juttu.

Ulkoilmaelämääkin on vietetty, lapsosten ja kamujen kanssa. Pakkanen kiristyy jälleen, joten ulkoilu vähenee. Sen sijaan soffateltiin mukavasti. Osuin katsomaan kakkoselta "Riskirajoilla: Guyanan sademetsissä", osa 1/3, ja seurasin loppuun asti. Mieleen jäi esimerkiksi neidonkenkäorkidea ja erään kasvin sisällä asustava pikkuruinen keltainen sammakko. Pakkasen keskellä nojatuolimatkailua sademetsässä.

Kuvan piristys ei ole muuten tämänhetkinen kukkija. Olimme tuolloin juuri muuttaneet Lontooseen, ja Ikea-reissulta nappasin mukaan upean fuksianpunaisen orkidean. Heti kun se oli keittiön ikkunalla, niin alkoi tuntua olo kotoiselta uudessa asunnossa.

Salainen nurkkaus

Talomme eteläpäädyn ja 160cm aidan väliin jää kapea alue. Aitaan ei tehty porttia sille sivulle, joten kyseessä on umpikuja, eikä siellä tule sikäli liikuttua. Olohuoneestamme on kuitenkin suuret ikkunat tähän suuntaan. Tontti on alunperin ollut tuplakokoinen, eli ikkunat on suunniteltu antamaan pihalle ja metsään päin. Nyt vieressä on naapuritalo. Kesällä 2008 näytti tältä:

Paikalla kasvoi paljon vuohenputkea, joten aloitin urakan myrkyttämällä kaikki rehut. Kärräsin paikalle paljon sepeliä, multaa ja kiviä. Ensimmäinen erä istutuksista ehti maahan syksyllä 2008, ja loput 2009. Salaisen nurkkauksen päätarkoitus on näyttää mielenkiintoiselta sisältä olohuoneesta katsottuna. Aita varjostaa osan alueesta, joten mukana on pääasiassa varjon ja puolivarjon kasveja. Timanttituijia on viisi, ne pysyvät kapeita, mutta tuovat istutukseen tulevaisuudessa korkeutta ja ympärivuotista vihreyttä. Ikivihreitä ovat myös pallotuijat, alppiruusut ja mahonia. Tällä hetkellä tosin kaikki ovat kokonaan lumen peitossa, timanttituijien kärkiä lukuunottamatta :) Talveksi laitan etualalle kaksi pajukartiota valoilla koristeltuna luomaan tunnelmaa.

Salainen nurkkaus on erotettu muusta puutarhasta matalalla pajusermillä. Tarkoitus on pitää karvaiset kaverit poissa sieltä, jotta havut säästyisivät ruskistavilta suihkauksilta. Tässä näkymä talon päätyyn, salainen nurkkaus jää pajusermin taakse. Kuvasta oikealla on terassi ja vasemmalla kärhöt kumppaneineen

Heti pajusermin takana on tummalehtinen purppuraheisiangervo 'Diabolo', keltakirjokanukka, kuunlilja ja edessä tuoksukurjenpolvea.

Keltakirjokanukan naapureina tuija, katsura, keltalehtinen japaninangervo, ja tuivio.

Mahonian lehdistö on kaunis. Toivottavasti selviää tästäkin talvesta.

Mahonian kavereina tuijaa, tuiviota ja japaninangervoa.

Alppiruusu 'Hellevi' järjesti kunnon shown kesäkuussa. Seurana tuijaa, imikkää, ja japaninsara. Nuokkusara ei selvinnyt ensimmäisesta talvesta. Varjoyrtti maata peittämässä.

Hauska höyhenpensas, sen ympärillä tiarella 'Starbust', tuoksumataraa ja keltalehtistä suikeroalpia. Oikealla kurkistaa alppiruusu 'Pekka'.

Umpikujan pää oli hunningilla vielä viime kesän, kunnes syksyllä laitoin sen remonttiin. Yritin luntata muistikirjasta mitä kaikkea sinne istutin, mutta näemmä jäi kirjaamatta ylös syksyn kiireissä. Jotenkin näin:

• Keltalehtinen heisiangervo
• Sulkavaleangervo, suklainen lajike...
• Viiruhelpi
• Akijeija, olisikohan ollut odotusarvoltaan valkoinen
• Rotkolemmikki, kirjavalehtinen ja tavallinen
• Tuoksukurjenpolvi
• Muutama erilainen tellima

Mustaa muovia näkyy vielä taustalla aidan alla pitämässä vuohenputkia kurissa, jos yrittävät sieltä ylös.

Talon seinän vieressä on aika leveästi sepeliä, jotta siitä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Keskellä aluetta juuri ikkunoiden edessä on tila ruukulle tai pajukartiolle. Viime kesänä siinä oli daalia 'Fascination', joka tässä tosin on kärsinyt kuivuudesta. Ensi kesänä jotain harvemmin kastelua vaativaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2010

Uuden vuoden kolmas päivä. Pakkaset paukkuvat edelleen. Tänään aamulla oli -24 astetta, nyt on lauhtunut -8 asteeseen. On yhä liian kylmää lenkkeillä vilukissakoiriemme kanssa. Neljän seinän sisällä kököttäminen alkaa näkyä, koiravaarit ottivat tänään yhteen. Halusivat molemmat saman luun, tietysti, useasta saatavilla olevasta. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, jotain etua hammaskaluston harvenemisesta...

Joulukukat ovat ilahduttaneet kovasti. Hyasintit ovat jo kukkineet, mutta lehdet tarjoavat yhä viherterapiaa. Amarylliksilla on alkamassa toinen kierros. Kuvassa näkyvä valkoinen myytiin miniamarylliksen nimellä. Sipuli olikin pienempi, mutta kukinta vetää vertoja normaalikokoiselle. Jouluruusua kokeilen ensimmäistä kertaa, olisi mukavaa saada se puutarhaan. Näyttää vaan nyt jo kärsivältä, vinkkejä otetaan vastaan. Muratista pidän kovasti, paljon erilaisia lehtimuotoja ja -värejä. Ulkona ruukuissa olevat näyttävät nyt menetetyiltä.





Lämpökompostori on pysytellyt sinnikkäästi plussan puolella. Jouduin sitä tyhjentämään, onneksi oli yksi plussapäivä pakkasten keskellä. Muuten puutarhaa tulee katseltua lähinnä lasin takaa, lunta on nelisenkymmentä senttiä. Kesäkuvien katselu aiheuttaa haikeutta ja ihmetystä. Voiko tuolla tosiaan joskus olla hellevaatteissa vihreyden keskellä? Toissa yönä pitkään valvoessani tuijotin kuutamon valaisemaan puutarhaan, salaperäiseen satumaailmaan, jossa oli rikkomaton hiljaisuus ja pysähtyneisyys. Siellä kätköissä on eloisuus ja vihreys.

Palheiro Gardens

Palheiro Gardens (Blandy's Garden) on kaunis iso puutarha Funchalin lähellä ylempänä rinteellä. Vietimme siellä puolikkaan päivän. Lapset saivat juoksennella nurmikentillä ja leikkiä lehtisotaa kesätamineissa. Minä kiertelin, katselin ja nautin tunnelmasta. Kameliat kukkivat, jokunen ruusukin. Tea House tarjosi kaikille sopivasti suolaista ja makeaa.

Huomatkaa puunkaatajat jättipuun juurella

Madeiran värit

Joulua joulua, lunta ja pakkasta. Pieni piipahdus marraskuun puolelle, jolloin kävimme aurinko- ja lämpöhoidossa Madeiralla.

Yhtenä päivänä autoilimme ylös alas, nämä kuvat ovat huipun ylänköalueelta, josta löytyi satumaisen kauniita maisemia. Polkuja risteili sinne tänne ja mieli olisi tehnyt kovasti seikkailemaan. Sitten joskus, kun pikkumatkaajat ovat isompia, niin levadavaellus Madeiralla olisi toivelistalla.

Hotellimme oli Funchalissa oli rannalla, huolella hoidettuja puutarha-alueita.

Rouva Välkyn pimeät puuhat

Kotiutuessani tänään viiden maissa oli muuten mukava sää, mitä nyt satoi ja pimeys laskeutui. Eteen tuotiin tarjottimella pari tuntia vapaata aikaa ja sisällä nyhjääminen puudutti. Sateen pitävät kamppeet päälle, lippis päähän ja kaiken kruunasi otsalamppu. Rouva Välkky oli valmis pimeisiin puuhiin puutarhassaan.

Kesäkukista malttoi jo luopua ja nyt jatkavat elämänkulkuaan kompostissa. Muutama keltalehtinen suikeroalpi pääsi pensaiden juurelle maata valloittamaan. Osa ruukuista on jo pesty ja siististi varastoitu, pari vielä odottaa suihkutusta. En laittanut lainkaan syyskukkia tänä vuonna, siirryn suoraan kesäkukista joulukukkiin. Siinä välissä ilahduttanee yksi orkidea, joka koki kovia kesällä ja kävi janokuoleman partaalla. Ihmepelastumisesta kiitollisena se puskee nyt kukkavartta.

Ruukkujen lisäksi varaston suojaan on kannettu vaikka sun mitä pihalla majaillutta tarviketta. Enää sinne pitäisi saada mahtumaan terassikalusteet, autonrenkaat, lasten leluja, työvälineitä... Onneksi teimme isomman varaston kuin mitä olisi saanut ilman rakennuslupaa. Silti se on aina täynnä, sama juttu kuin vaatehuoneen ja kaappien kanssa. Kummallista.

Lämpökompostori on puksuttanut hienosti ja tein sinne tilaa. Kuiviketta voisi vielä hankkia valmiiksi talvea varten. Täydellinen puutarhuri käyttäisi toki omaa sekoitusta ostokuivikkeen sijaan, mutta suon itselleni tämän pienen oikaisun.

Pian voisi virittää ensimmäiset ulkovalot pimeyden mausteeksi. Mutta hei, ensimmäisethän ovat jo valmiina! Siinähän ne vuorimännyissä piileksivät koko kesän, ei muuta kun piuha seinään kiinni.

Hämäräpuuhiensa lopuksi rouva Välkky totesi tyytyväisenä, että tulipa tehtyä hommia ja sadekin loppui. Kamut hihnaan ja iltalenkille.

Lapio talviunille

Eilen sunnuntaina kivipolun viereen pääsi kolme tuijaa ja kaksi tuiviota, syysalesta hankittuja hyväkuntoisia ikivihreitä. Tämä on alku talon pohjoispäädyn istutuksille. Suunnitelmia on pyörinyt päässä kaikenlaisia, mutta taidan toteuttaa vähitellen ja vähän sen mukaan mitä varjon asukkeja on saatavilla muualta puutarhasta. Mahdollisesti vielä toinen tuijaryhmä korkeutta tuomaan, ja muuten helppoja varjossa viihtyviä asukkeja. Kivipolun etupihan puoleiseen päähän olisi mukava saada jokin idea, kutsuva sisääntulo kivipolulle. Hmm, ehkä jopa kaariportti... Siellä on jo valoisampaa, joten kasvillisuuden suhteen vaihtoehtoja on runsaammin. Tai pienet puut polun pään molemmin puolin? No, talvikuukausina on aikaa ideoita ja ihmetellä.

Kuutamohortensia ja kotkansiipi syysasussa

Tovi vierähti myös kukkasipuleiden kanssa eilen, kevättähtiä, narsisseja, krookuksia, tulppaaneita. Yö oli ollut kylmä, ja osassa puutarhaa maa pysyi jähmeisenä koko päivän. Lopulta mitta tuli täyteen kylmän maan ääressä kykkiessä ja laitoin jäljelle jääneet tulppaanisipulit pariin isoon ruukkuun. Tuleepa kokeiltua sitäkin!

Keltainen suikeroalpi yrittää karkuteille

Kesäkukkaruukkuja on vielä tyhjennettävä ja pihakalusteet vietävä varastoon. Etupihan autopaikan vieressä on ärsyttävä kiviröykkiö, joka olisi saatava kuriin ja järjestykseen. Sitten voisikin käydä sisätiloissa erinäisten ikuisuusprojektien kimppuun :) Yhden sain tänään hoidettua: tilasin keittiöön verhot! Ja vieläpä kahdet samalla kertaa. Olen aina naureskellut ajatukselle jouluverhoista, kuka nyt viitsisi verhoja alkaa vaihtamaan joulua varten. Ja nyt menin ja tilasin itse sellaiset... Ihana Linumin puna-valko-beige raitakangas. Muuten joulu ei ole vielä sentään mielessä, päinvastoin tuntuu hullulta ajatus, että parin viikon päästä saattaa postiluukusta tipahtaa ensimmäiset jouluteemaiset lehdet.

Punahattu 'Green Jewel' kukki vielä muutama viikko sitten

Olen selaillut uutta puutarhakirjahankintaani, Sarah Ravenin The Bold and Brilliant Garden. Inspiroivia kuvia mielettömistä väriyhdistelmistä! Kirjasta on jätetty tarkoituksella pois valkoinen, hempeä vaaleanpunainen ja vaaleanlila. Juuri ne värit, joita itsekin olen aika paljon käyttänyt. Tässä kirjassa on mahtavia yhdistelmiä vahvoista väreistä, oranssia, monensävyistä punaista, keltaista, voimakasta sinistä, tummaa violettia. Mukavalta tuntuvaa myllerrystä tulee omiin ajatuksiin, mitäs jos kokeilisi jotain uutta... Sitten kun taas lapiontihommat maistuvat, nyt juuri lapion voisi heittää varaston nurkkaan talviunille.

Kellarin suojaan

Lauantaina kaunis ja raikas lokakuinen puutarhapäivä. Hujoppikoivut kellastuvat ja tiputtelevat lehtiään. Nurmikko kaipaa vielä leikkausta, mutta se jäi ensi viikonloppuun.

Tomaatit paleltuivat yöpakkasessa. Ehtivät tuottaa paljon satoa, harmi tietysti että paljon jäi kypsymättäkin. Olisi pitänyt ruuvailla pyörät tähän laatikkoon, niin sen olisi saanut sisään yöksi. Ehkä ensi vuonna kokeilen sitä, jos kasvihuone ei ole vielä pystyssä.

Tuurenpihlaja oli hankinta syysalesta. Se sai paikan pihan takaosasta, aidan vierestä. Toivottavasti pärjää siinä, puolivarjoisessa ja melko kuivassa. Kaunis puu! Sen kaverina on tavallinen pihjala, ja toinen syysostos makeapihlaja 'Granatnaja'.

Daaliat muuttuivat yhdessä yössä kaunottarista mustiksi ruppanoiksi. Eilen nostin juurakot maasta ja vein kellariin suojaan kylmältä. Saavat kuivahtaa pari viikkoa, sitten käärin ne sanomalehtiin. Kellarimme on muutaman asteen turhan lämmin, mutta eiköhän ainakin osa juurakoista selviä.

Pääosa puutarha-ajasta kului kukkasipuleita istuttaen. Paljon tulppaaneja, valkoinen/vpun/violetti sävyjä suurin osa. Lisäksi ukkolaukkoja, lumikelloja, helmililjaa, krookuksia. Paljon sain maahan, mutta homma jatkuu vielä ensi viikolla.

Viherpiiperryksestä hyppäys 1800-luvun lopulle, Lark Risen kylään Oxfordshireen. Vietin hiljattain mukavia iltoja telkun ääressä katsellen DVD:ltä 10 osaa BBC:n sarjaa Lark Rise to Candleford. Kun huomasin seuraavat 10 jaksoa myynnissä Amazonilla, niin klik vain ja nekin saapuivat, vahingossa tuplana. Olisiko sinulla kiinnostusta sarjaan? Laitahan kommenttia, niin täältä voisi lähteä paketti tulemaan :) Kyseessä siis Series 2, 719 minuuttia viihdettä, ja tekstit löytyvät englanniksi helpottamaan seuraamista.

Nurkkaus

Kivipolku, terassi ja aita rajaavan pienen nurkkauksen. Viime kesänä se oli taimien säilytyspaikka, ja niiden ahkeran kastelun ansiosta paikalla majailleet leskenlehdet innostuivat huimaan kasvuun. Loppukesästä pienimpiä taimia ei näkynyt suurten leskenlehtien alta. Mitä tästä opin: pressu tai vastaava taimien alla on ihan viisas juttu, jos siis säilytyspaikalla ei kasva mitään säilyttämisen arvoista. Nurkkaus alkoi siinä määrin ärsyttää, että myöhään syksyllä 2008 päätin tehdä asialle jotain. Suunnitelmia oli useampia, mutta vasta lapion käteen otettuani homma alkoi seljetä. Maa oli erittäin kovaa ja vaikeaa kaivaa. Lisäksi paikka on osan päivää paahteinen ja kuiva, joten kestäviä asukkeja oli hakusessa.



Päädyin keijunangervoihin, kaksi tavallista ja yksi keltalehtinen. Niiden viereen sopi hyvin pihjala-angervo 'Sem'. Aidan viereen hiukan korkeutta, kaunis pylväskataja, jonka koirat ovat armeliaasti jättäneet rauhaan toistaiseksi. Katajan suojaksi kivipolun puolelle istutin viiruhelpin. Koko alue sai katteeksi suodatinkankaan päälle sepeliä, ja talon kulmalle lisäksi mukulakiviä.



Joulukuussa lämpötilan ollessa plussa puolella sain herätyksen pelastaa etupihan ruukuista värikkäät heucherat ennen tosipakkasten tuloa. Niille piti pikaisesti löytää paikka, ja tein niille oman pesän nurkkaukseen angervojen väliin. Heucherat palkitsivat siirron selviämällä kaikki talvesta.



Lehtien väri- ja muotokirjoa, huoletonta hoitoa. Pikkuinen miinus viiruhelpille, joka nyt alkusyksystä kaatuilee kivipolulle. Sakset onneksi auttavat siihen ongelmaan :)