Rouva Välkyn pimeät puuhat

Kotiutuessani tänään viiden maissa oli muuten mukava sää, mitä nyt satoi ja pimeys laskeutui. Eteen tuotiin tarjottimella pari tuntia vapaata aikaa ja sisällä nyhjääminen puudutti. Sateen pitävät kamppeet päälle, lippis päähän ja kaiken kruunasi otsalamppu. Rouva Välkky oli valmis pimeisiin puuhiin puutarhassaan.

Kesäkukista malttoi jo luopua ja nyt jatkavat elämänkulkuaan kompostissa. Muutama keltalehtinen suikeroalpi pääsi pensaiden juurelle maata valloittamaan. Osa ruukuista on jo pesty ja siististi varastoitu, pari vielä odottaa suihkutusta. En laittanut lainkaan syyskukkia tänä vuonna, siirryn suoraan kesäkukista joulukukkiin. Siinä välissä ilahduttanee yksi orkidea, joka koki kovia kesällä ja kävi janokuoleman partaalla. Ihmepelastumisesta kiitollisena se puskee nyt kukkavartta.

Ruukkujen lisäksi varaston suojaan on kannettu vaikka sun mitä pihalla majaillutta tarviketta. Enää sinne pitäisi saada mahtumaan terassikalusteet, autonrenkaat, lasten leluja, työvälineitä... Onneksi teimme isomman varaston kuin mitä olisi saanut ilman rakennuslupaa. Silti se on aina täynnä, sama juttu kuin vaatehuoneen ja kaappien kanssa. Kummallista.

Lämpökompostori on puksuttanut hienosti ja tein sinne tilaa. Kuiviketta voisi vielä hankkia valmiiksi talvea varten. Täydellinen puutarhuri käyttäisi toki omaa sekoitusta ostokuivikkeen sijaan, mutta suon itselleni tämän pienen oikaisun.

Pian voisi virittää ensimmäiset ulkovalot pimeyden mausteeksi. Mutta hei, ensimmäisethän ovat jo valmiina! Siinähän ne vuorimännyissä piileksivät koko kesän, ei muuta kun piuha seinään kiinni.

Hämäräpuuhiensa lopuksi rouva Välkky totesi tyytyväisenä, että tulipa tehtyä hommia ja sadekin loppui. Kamut hihnaan ja iltalenkille.