Hups

Kävipäs hassusti, blogin päivityksestä on vierähtänyt puoli vuotta. Kuopus saavutti samaisen puolen vuoden iän, siinä syy miksei täällä ole tapahtunut mitään. Nettailu kyllä onnistuu, mutta aika, jolloin molemmat kädet ovat vapaana ja ajatukset ehtii koota, on hyvin rajallista. Päässä kuitenkin sauhuaa kovasti puutarha-ajatukset. Kirjoja ja lehtiä pyörii pöydillä, jotain on raapustettu muistikirjaankin. Mieli tekisi jälleen kerran sitä sun tätä, isompaa ja pienempää. On mukavaa antaa unelmien lentää. Varmaa on vain uusi riippumatto, edellinen tuli tiensä päähän ja repesi näyttävästi kahtia vauhdikkaiden leikkijöiden alla.

Tänään postilaatikosta löytyi monta pussia siemeniä. Ensimmäiset pääsevät pian multaan: chili ja jättiverbena. Molempia kokeilen ensimmäistä kertaa siemenestä. Lähetyksessä oli myös pieneen hyötytarhaan tulijoita: kesäkurpitsaa, salaatteja, porkkanaa, papuja, punajuurta, kaalia. Alys Fowlerin The Edible Garden -sarjasta inspiroituneena taidan jotain näistä laittaa kasvamaan myös kukkien sekaan. Kasvihuoneeseen tulee tietysti tomaattia, vielä en ole arponut tämän vuoden lajikkeita.

Syksyllä päätin istuttaa aiemmin kellarissa talvehtineen persikkapuun ulos. Se oli venynyt pituutta ja leveyttä sen verran, että kantaminen oli hankalaa ja latva otti kellarin kattoon. Lisäksi se alkoi keväisin kukkia kellarin pimeydessä. Viime kesänä puu teki kaksi hedelmää, maukkaita ja makeita. Nyt jännään selviääkö talvesta. Muut ruukuissa asuvat arkajalat pääsivät kellariin: David Austin -ruusut, verenpisara, rosmariini ja pilarikirsikkapuut.  Pelargoneja otin sisälle muutamia, ne ovat pysyneet hyvässä kunnossa.

Hups kävi myös daalioiden kanssa, unohdin täysin kaivaa juurakot maasta ennen lunta ja pakkasta. Laitan tämänkin katkonaisten yöunien piikkiin. Onneksi maassa oli ihan perus-Plantagen kamaa, ei mitään kymmeniä vuosia vaalittuja perintöharvinaisuuksia.