Sitruunapuu

Monta vuotta sitten viettäessämme Kalifornian vuotta kotimme edessä kasvoi sitruunapuu. Satoa oli saatavissa jatkuvasti ja paljon, naapuritkin kävivät toisinaan kysymässä saisivatko ottaa muutaman. Sitruunat olivat parhaita maistamiani, ohutkuorisia ja makean happamia. Toisinaan puussa näkyi hedelmiä, joilta puuttui kuori miltei kokonaan ja kerran äkkäsimme syypään itse teossa. Joku hiirirottamyyrä se pisteli hyvällä ruokahalulla sitruunan kuoria poskeensa.

Monta kertaa olemme harmitelleet, ettei tullut otettua näistä sitruunoista siemeniä talteen. On hauska leikitellä ajatuksella, että palaisimme joskus talolle ihan vaan nappaamaan muutaman sitruunan mukaan. Tämän kevään kylvöissä oli lasten toivomuksesta luomusitruunan siemeniä, ja tänään koulin kaksi itänyttä taimea. Niitä katsellessa on mukava muistella Kaliforniaa ja haaveilla talvipuutarhasta. Suosittelen muuten luomusitruunoita, niiden maku muistuttaa "oman" sitruunapuumme hedelmien aromia.

Talven jäljiltä on varmistunut muutama menetys ja myös iloisia yllätyksiä on ollut. Useimmat viime kesän itse kasvatetuista siementaimista ovat selvinneet, pääasiassa akileijoja, kurjenpolvia ja punahattuja. Toivottavasti ilahduttaisivat kukkimallakin. Myös heräteostoksena ostettu katsura on erinomaisessa kunnossa. Hortensia "Endless Summer" vaikuttaa täysin elottomalta, osittain oma moka kun istutin sen maahan melko myöhään. Suojaaminen olisi tietysti saattanut auttaa, mutta omassa puutarhassani kasvit kestäkööt omillaan. Punalehtinen salvia 'Purple Volcano' ei osoita heräämisen merkkejä, myös kurjenpolvien 'Sue Grug', 'Shocking Blue' ja 'Rozanne' suhteen näyttää heikolta. Idänunikko 'Patty's Plum' ei ole sekään näyttäytynyt.

Ensimmäiset tulppaanit ovat aukaisseet kukkansa: keltaista ja vaaleanpunaista, ei kuitenkaan samassa paikassa :) Narsissit jatkavat kukintaansa, kevätvuohenjuuri aloittelee. Raparperi puskee esiin keskeltä aiottua ja osin toteutettua polkua, lapiohommia siis edessä.

Kirjoittaako tehdystä ja tapahtuneesta vai unelmista ja suunnitelmista? Jälkimmäisiä riittää, mutta miten ihmeessä ne saisi toteutettua? Monien muiden blogeja seuratessa omat aikaansaannokset tuntuvat kovin vähäisiltä. Vaikka ei tietenkään pitäisi vertailla. Ja mikä tärkeintä, ei pitäisi ottaa minkäänlaista stressiä puutarhaharrastuksesta, jonka on tarkoitus olla vain ja ainoastaan rentouttavaa, mieluisaa, virkistävää ja hauskaa. Lohduttaudun ajatuksella, että blogien kuvat kertovat vain hyvin rajatun osan totuudesta, ja muillakin on kukoistavia voikukkajuolavehnävuohenputkikasvustoja ja sisällä vastaavasti kameran ulottumattomissa epämääräisiä roinatilpehöörikamakokoelmia. Lapsiperheissä tietysti lisäksi lastenhuoneesta alkaen satunnaisjakauma leluja tasaisesti ympäri huushollin. Onhan asia oikeasti näin, onhan?