Rouva Välkyn pimeät puuhat

Kotiutuessani tänään viiden maissa oli muuten mukava sää, mitä nyt satoi ja pimeys laskeutui. Eteen tuotiin tarjottimella pari tuntia vapaata aikaa ja sisällä nyhjääminen puudutti. Sateen pitävät kamppeet päälle, lippis päähän ja kaiken kruunasi otsalamppu. Rouva Välkky oli valmis pimeisiin puuhiin puutarhassaan.

Kesäkukista malttoi jo luopua ja nyt jatkavat elämänkulkuaan kompostissa. Muutama keltalehtinen suikeroalpi pääsi pensaiden juurelle maata valloittamaan. Osa ruukuista on jo pesty ja siististi varastoitu, pari vielä odottaa suihkutusta. En laittanut lainkaan syyskukkia tänä vuonna, siirryn suoraan kesäkukista joulukukkiin. Siinä välissä ilahduttanee yksi orkidea, joka koki kovia kesällä ja kävi janokuoleman partaalla. Ihmepelastumisesta kiitollisena se puskee nyt kukkavartta.

Ruukkujen lisäksi varaston suojaan on kannettu vaikka sun mitä pihalla majaillutta tarviketta. Enää sinne pitäisi saada mahtumaan terassikalusteet, autonrenkaat, lasten leluja, työvälineitä... Onneksi teimme isomman varaston kuin mitä olisi saanut ilman rakennuslupaa. Silti se on aina täynnä, sama juttu kuin vaatehuoneen ja kaappien kanssa. Kummallista.

Lämpökompostori on puksuttanut hienosti ja tein sinne tilaa. Kuiviketta voisi vielä hankkia valmiiksi talvea varten. Täydellinen puutarhuri käyttäisi toki omaa sekoitusta ostokuivikkeen sijaan, mutta suon itselleni tämän pienen oikaisun.

Pian voisi virittää ensimmäiset ulkovalot pimeyden mausteeksi. Mutta hei, ensimmäisethän ovat jo valmiina! Siinähän ne vuorimännyissä piileksivät koko kesän, ei muuta kun piuha seinään kiinni.

Hämäräpuuhiensa lopuksi rouva Välkky totesi tyytyväisenä, että tulipa tehtyä hommia ja sadekin loppui. Kamut hihnaan ja iltalenkille.

Lapio talviunille

Eilen sunnuntaina kivipolun viereen pääsi kolme tuijaa ja kaksi tuiviota, syysalesta hankittuja hyväkuntoisia ikivihreitä. Tämä on alku talon pohjoispäädyn istutuksille. Suunnitelmia on pyörinyt päässä kaikenlaisia, mutta taidan toteuttaa vähitellen ja vähän sen mukaan mitä varjon asukkeja on saatavilla muualta puutarhasta. Mahdollisesti vielä toinen tuijaryhmä korkeutta tuomaan, ja muuten helppoja varjossa viihtyviä asukkeja. Kivipolun etupihan puoleiseen päähän olisi mukava saada jokin idea, kutsuva sisääntulo kivipolulle. Hmm, ehkä jopa kaariportti... Siellä on jo valoisampaa, joten kasvillisuuden suhteen vaihtoehtoja on runsaammin. Tai pienet puut polun pään molemmin puolin? No, talvikuukausina on aikaa ideoita ja ihmetellä.

Kuutamohortensia ja kotkansiipi syysasussa

Tovi vierähti myös kukkasipuleiden kanssa eilen, kevättähtiä, narsisseja, krookuksia, tulppaaneita. Yö oli ollut kylmä, ja osassa puutarhaa maa pysyi jähmeisenä koko päivän. Lopulta mitta tuli täyteen kylmän maan ääressä kykkiessä ja laitoin jäljelle jääneet tulppaanisipulit pariin isoon ruukkuun. Tuleepa kokeiltua sitäkin!

Keltainen suikeroalpi yrittää karkuteille

Kesäkukkaruukkuja on vielä tyhjennettävä ja pihakalusteet vietävä varastoon. Etupihan autopaikan vieressä on ärsyttävä kiviröykkiö, joka olisi saatava kuriin ja järjestykseen. Sitten voisikin käydä sisätiloissa erinäisten ikuisuusprojektien kimppuun :) Yhden sain tänään hoidettua: tilasin keittiöön verhot! Ja vieläpä kahdet samalla kertaa. Olen aina naureskellut ajatukselle jouluverhoista, kuka nyt viitsisi verhoja alkaa vaihtamaan joulua varten. Ja nyt menin ja tilasin itse sellaiset... Ihana Linumin puna-valko-beige raitakangas. Muuten joulu ei ole vielä sentään mielessä, päinvastoin tuntuu hullulta ajatus, että parin viikon päästä saattaa postiluukusta tipahtaa ensimmäiset jouluteemaiset lehdet.

Punahattu 'Green Jewel' kukki vielä muutama viikko sitten

Olen selaillut uutta puutarhakirjahankintaani, Sarah Ravenin The Bold and Brilliant Garden. Inspiroivia kuvia mielettömistä väriyhdistelmistä! Kirjasta on jätetty tarkoituksella pois valkoinen, hempeä vaaleanpunainen ja vaaleanlila. Juuri ne värit, joita itsekin olen aika paljon käyttänyt. Tässä kirjassa on mahtavia yhdistelmiä vahvoista väreistä, oranssia, monensävyistä punaista, keltaista, voimakasta sinistä, tummaa violettia. Mukavalta tuntuvaa myllerrystä tulee omiin ajatuksiin, mitäs jos kokeilisi jotain uutta... Sitten kun taas lapiontihommat maistuvat, nyt juuri lapion voisi heittää varaston nurkkaan talviunille.

Kellarin suojaan

Lauantaina kaunis ja raikas lokakuinen puutarhapäivä. Hujoppikoivut kellastuvat ja tiputtelevat lehtiään. Nurmikko kaipaa vielä leikkausta, mutta se jäi ensi viikonloppuun.

Tomaatit paleltuivat yöpakkasessa. Ehtivät tuottaa paljon satoa, harmi tietysti että paljon jäi kypsymättäkin. Olisi pitänyt ruuvailla pyörät tähän laatikkoon, niin sen olisi saanut sisään yöksi. Ehkä ensi vuonna kokeilen sitä, jos kasvihuone ei ole vielä pystyssä.

Tuurenpihlaja oli hankinta syysalesta. Se sai paikan pihan takaosasta, aidan vierestä. Toivottavasti pärjää siinä, puolivarjoisessa ja melko kuivassa. Kaunis puu! Sen kaverina on tavallinen pihjala, ja toinen syysostos makeapihlaja 'Granatnaja'.

Daaliat muuttuivat yhdessä yössä kaunottarista mustiksi ruppanoiksi. Eilen nostin juurakot maasta ja vein kellariin suojaan kylmältä. Saavat kuivahtaa pari viikkoa, sitten käärin ne sanomalehtiin. Kellarimme on muutaman asteen turhan lämmin, mutta eiköhän ainakin osa juurakoista selviä.

Pääosa puutarha-ajasta kului kukkasipuleita istuttaen. Paljon tulppaaneja, valkoinen/vpun/violetti sävyjä suurin osa. Lisäksi ukkolaukkoja, lumikelloja, helmililjaa, krookuksia. Paljon sain maahan, mutta homma jatkuu vielä ensi viikolla.

Viherpiiperryksestä hyppäys 1800-luvun lopulle, Lark Risen kylään Oxfordshireen. Vietin hiljattain mukavia iltoja telkun ääressä katsellen DVD:ltä 10 osaa BBC:n sarjaa Lark Rise to Candleford. Kun huomasin seuraavat 10 jaksoa myynnissä Amazonilla, niin klik vain ja nekin saapuivat, vahingossa tuplana. Olisiko sinulla kiinnostusta sarjaan? Laitahan kommenttia, niin täältä voisi lähteä paketti tulemaan :) Kyseessä siis Series 2, 719 minuuttia viihdettä, ja tekstit löytyvät englanniksi helpottamaan seuraamista.