Valloittavat voimat puutarhassa

Pakkaspuuhaa

2012-02-05T23:20:00.000+02:00

Tämä söpöläinen alkoi kukkimaan vuoden kylmimpään aikaan

Aamulla hirmuiset -29 astetta pakkasta, inhotti ja hytisytti. Kaunis auringonpaiste ja valo lohdutti, mutta ulos ei tehnyt mieli. Tein visiitin kellariin, neljä astetta plussalla ja talvehtijoille tilkkanen vettä. Persikkapuu valmistelee kukkanuppuja, muut ovat puskeneet heiveröisiä valkoisia versoja. Daalioiden juurakot jäivät viime kesänä istuttamatta kokonaan, mutta hengissä ovat yhä. Toivottavasti tsemppaavat kesään saakka, nyt pääsevät varmasti maahan.

Vaihteeksi oranssia ja pinkkiä, viimeksi oli hempeitä vaaleanpunaista ja lilaa.

Karaisin hetkeksi itseni ja kiiruhdin ulos lämpökompostorille. Lämpötila oli laskenut lähelle nollaa, joten laitoin sisään pari kuumalla vedellä täytettyä pulloa. Kunhan vaan pysyisi sulana. Toisaalta alkaa olla ihan täynnä, ja tyhjennys ei oikein tällä lumimäärällä onnistu.

Puutarhalehdet ja -kirjat ovat taas hiipineet selailtavaksi ja unelmia avittamaan. Iik, pian tekee mieli taas kokeilla sitä ja toteuttaa tätä! Voisinkin tutkailla hiukan siemenvarastoja...

Siellä se on, jään ja lumen valtaama. Odottamassa uutta viherhuumaa!

Omituinen talvi

2011-12-31T00:00:00.002+02:00

Vuosi lähestyy loppuaan ja puutarhassa on oudon vihreää. Runsaat sateet ovat tehneet pihasta paikoin vetistä velliä, ja nuorimman hurrikaanin piharallit tuovat jatkuvan virran maanäytteitä sisälle saakka. Tapaninpäivän myrsky kallisti kolme kuusta, jotka joutuivat nyt kaatolistalle. Yksi iso kuusi katkesi, mutta onneksi juuri aidan ulkopuolella ja poispäin pihasta. Viereisessä metsässä kaatui paljon valtavia kuusia.

Uusi puutarhavuosi alkaa vähitellen pyöriä mielessä. Ajatuksia kypsytellessä paluu viime kesän väreihin.

Hempeilijät ruukuissa

Puuhailua

2011-10-02T23:36:00.000+03:00

Upeita syyspäiviä, perjantaina ihan kesäsää. Tänään aamulla asteen plussalla, nurmikko huurteessa. Pian täytyy viedä herkkikset kellariin talvisäilöön. Ajattelin muutaman kesäkukankin laittaa sinne, katsotaan sitten keväällä miten selvisivät. Kellari on pimeä ja hiukan lämpimämpi kuin optimaalinen talvetuspaikka, mutta kun siellä on tilaa, niin antaa mennä vaan.

Kasvihuone on osittain siistitty, vielä on muutamia tomaatinrankoja jäljellä ja sekalaista sälää. Tulppaanisipulit tulivat, ja osa on jo istutettukin. Lasten kanssa lajiteltiin ne, keväällä selviää tekivätkö pikku kätöset yllätuksiä.

Muutamia syyskukkaruukkuja on sekä etuovella, että takapihan terassilla (kuvissa). Sulkahirssit jäivät kesäkukka istutuksista, ja ovatkin aika veikeitä pehmoisine tupsuineen.

Ensi keväänä tulee isompia myllerryksiä, tavoitteena on laittaa etupiha kerralla kuntoon, ammattilaiset apuna. Kunnon portaat, betonikiveys, pyöräkatos, nurmikot ja pöheiköt pois ja istutuksia tilalle. Suunnitelma jo on, talven aikana sitä voi haudutella.

Eteenpäin

2011-09-28T23:43:00.000+03:00

Blogi laahaa paikallaan, mutta puutarha siitä viis veisaa. Tämä on yksi puutarhaharrastuksen (hurahduksen) mukavista puolista. Vaikka puutarhuri toviksi herpaantuisi, suurin osa pihan asukkaista pärjää omillaan, kasvaa ja rehevöityy. Sitten taas sopivan hetken koittaessa viidakkoveitsi käteen ja paikkoja järjestykseen. Sopivia hetkiä saisi toki olla enemmän, mutta elämä on aika vauhdikasta tällä hetkellä. Keskikesällä oli mahdollisuus puuhailla pihalla aina keskiyöhön saakka, mutta näin syksyn pimetessä ei arkisin ehdi kuin suunnitella ja haaveilla.

Tomaattisatoa tuli mukavasti, lajikkeista Tigerella ja Orange Berry maistuivat parhainen, myös Tiny Tim oli lasten mieleen pikkuruisine palleroineen. Ensi vuonna jätän taimille enemmän tilaa kasvihuoneessa, jotta hoito on helpompaa.

Kesäkurpitsasato oli mahtava! Ehdottomasti uudelleen ensi kesänä, kaikki syötiin, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Ettehän kerro lapsille, että porkkanakeitossa oli kesäkurpitsaa :)

Munakoisot tekivät hyvin satoa, mutta siemenet olivat niin kovia että ei tullut käytettyä kuin muutama. Poiminko liian isoina nämä? Toisaalta aiemmin olivat selvästi raakoja. Taisi jäädä kokeiluksi.

Paprikat tekivät satoa, mutta kypsyivät tosi myöhään. Lajike oli muistaakseni Toscana, ensi vuonna voisi kokeilla jotain muuta. Suosituksia?

Salaateista parhaita olivat Little Gem ja tammenlehtisalaatti. Rucolaan ja itämaiseen sekoitukseen iskivät kirpat aika pahasti.

Herneitä kasvatettiin lasten kanssa ekaa kertaa, ja niistä oli paljon iloa. Kylvö tehtiin aika myöhään, mutta silti saatiin naposteltavaa. Uudestaan!

Omppusato jäi hyvin pieneksi. Vanhuspuu teki hiukan satoa ja nuoriso hyvin vähän. Ensimmäiset Pirjat maistettiin ja hyviä olivat.

Juttuja riittäisi pitkän tauon jälkeen vaikka kuinka, mutta pimeitä iltoja on edessä, joten hitusen kerrallaan. Sain vihdoin hankittua uuden läppärin hajonneen tilalle, joten kuviakin on taas helpompi saada mukaan. Sipulitilaus on tulossa, toivottavasti viikonloppuna pääsen laittamaan tulppaaniaarteita piiloon. Vaaleanpunaista, violettia, valkoista, ja jotain uutta: oranssia!

Toivotan kaikille iloisia syyspuuhia puutarhassa :)

Kärhöt kukassa

2011-07-23T01:22:00.001+03:00

Kaikki neljä kärhöä kukkivat nyt saman aikaisesti obeliskeissa. Etoile Violette aloitti, Comtesse de Bouchaud ja Warzavka Nike (nimet sinnepäin muistista) tulivat seuraavina, ja nyt viimeisenä supersuloinen Nelly Moser. Kukkivat kaikki valtoimenaan terassin vieressä ja päivittäin niitä täytyy ihmetellä!

W Nike

Comtesse de B

Viherhöperyys iski

2011-06-08T23:47:00.000+03:00

Niin siinä taas kävi, kevät tuli ja vei mennessään. Muiden puutarhablogeja olen seurannut mutta oman päivittäminen on jäänyt. Nyt läppäristäni hajosi näyttö, ja kuvien käsittely ja julkaisu vaikeutui.

Viime kerralla kerroin kellarissa kukkivasta persikkapuusta. Se nauttii nyt kesästä kasvihuoneessa. Kukinta oli kaunis ja lehdet puhkesivat nopeasti valossa. Nyt siinä on pieniä hedelmän alkuja. Jännittävää seurata miten ne kehittyvät!

Kasvihuoneessa on myös paljon tomaatteja, olisiko seitsemää erilaista lajiketta. Osa kaipaa vielä tukemista. Millaisia virityksiä käytätte tomaattien tukemiseen? Siemenistä kylvetyt basilikat pääsivät tomaattien juurille, ja näyttävät viihtyvän. Lapsilla on omat amppelimansikat, joiden sato käydään tarkistamassa joka päivä. Viikonloppureissun jälkeen oli iso ilo, kun monta mansikkaa oli kypsynyt sinä aikana!

Yrttejä on basilikan lisäksi rosmariinia ja minttua. Itsetehtyä mojitoa täytyy kokeilla :) Ehkä perinteisempää minttuteetäkin... Taivasalla yrttipenkissä on muut yrtit. Laventeli 'Hidcote' selvisi hienosti kolmannesta talvesta. Sitä voisi laittaa muuallekin kasvamaan, kaunis ja tuoksuva.

Paprikaa, munakoisoa, kiiviköynnös, pelargoneja... Kokeiluja ja kauneutta. Näin helteellä saa kastella ahkeraan. Onneksi letku yltää hyvin, joten sujuu nopeasti. Tippakastelusysteemi on hankittu, mutta ei viritetty. Kasvatin ensimmäistä kertaa siemenestä pelargoneja, ja hämmästyin miten nopeasti ja helposti onnistui. Annoin taimia äitienpäivälahjaksi ja pidin muutamia itse. Ensimmäinen valkoinen kukkii ja pian selviää millainen on kirjava 'Raspberry'.

Kasvihuoneunelmia -ohjelman innoittamana ostin kaksi englantilaista David Austen -ruusua. Istutin ne isoon ruukkuun kasvihuoneen edustalle ja ajattelin talvettaa kellarissa. Vaaleanpunainen unelma 'Princess Alexandra of Kent' kukkii jo. Valkoinen 'Susan Williams-Ellis' kasvattaa useita nuppuja. Puutarhamyymälässä sanoivat näiden talvehtivan maassa, mutta onko tosiaan näin? Kokemuksia?

Tänä kesänä yritän kovasti olla aloittamatta mitään uutta isoa. "Iso" on tietysti suhteellinen käsite... Etupiha on ihan järkyttävässä kunnossa, harkitsen suunnittelijan ja ammattilaisten palkkaamista kun oma aika ei riitä. Ei ehkä taidotkaan, kun haluaisin betonikivetyksen ja alueella on jonkin verran korkeuseroja.

Ensimmäinen pioni aukesi tänään: vuokkopioni. Istutin sen viisi (?) vuotta sitten huonoon paikkaan. Viime vuonna teki yhden epämuodostuneen pienen kukan, nyt oikea iso upea kaunis ihana kukka. Ja toinen nuppu pullístuu vieressä. Koko kukkapenkki on siirtolistalla, koska se on hölmösti keskellä nurmialuetta ja vuohenputken valtaama. Hmm, mitä juuri kirjoitinkaan isojen juttujen aloittamisesta... Nuorin karvaisista kavereista yritti parhaansa mukaan pistää pionit matalaksi keväämmällä, kunnes tajusin virittää tukikaaret estämään rallia pionipenkin yli. Tästä huolimatta kaksi vuotta sitten istutetuissa pioneissa on kaikissa nuppuja, odotan malttamattomana! Viime vuoden istutuksista vain yhdessä on nuppuja. Niistä en muista mitä istutin mihinkin, joten pian selviää yksi niistä.

Ihana helle!

Pretty in pink

2011-03-31T21:50:00.000+03:00

Pimeässä kellarissa odotti vaaleanpunainen yllätys. Persikkapuu availee nuppujaan! Koskahan sen uskaltaisi viedä kasvihuoneeseen? Tänään päivällä aurinko lämmitti kasvihuoneen 25 asteeseen, ihan hiki tuli kun kävin siellä puuhailemassa.

Taimet odottavat koulintaa. Tomaatteja, paprikaa, yrttejä, kesäkukkia...Kevätsäät, tulkaa jo!

Helmikuun takertumisia vihreyteen

2011-02-10T22:26:00.000+02:00

Lunta, lisää lunta, enemmän lunta. En jaksaisi enää talvea, en yhtään. Maaliskuulle varattiin pakomatka lämpöön. Sen odotus auttaa. Ja ihanat orkideat, kaikki kolme perhosorkideaa ovat nyt kukassa. Ne ovat niin kauniita ja kukkivat pitkään! Muitakin piristeitä on käytössä:

Seuraavaksi kokeilen oransseja!

Pienin ja punaisin, väri ei näy hyvin vastavaloon.

Viimeinen amaryllis kaatui, mutta maljakossa hempeili pitkään.

Tämä upean sininen oli tuliainen. Mikä on nimeltään?

Olo oli kuin karkkikaupassa kun näitä valitsin. Ihan pikkuisen lisää tilasin vielä...

Aurinko!

2011-01-15T23:45:00.000+02:00

Vallatonta vihreää puutarhavuotta 2011!

Tänään paistoi aurinko, siis sinitaivas ja valoa! Ei sitä päiväkausia jatkunutta epämääräistä harmautta, vaan raikasta ihmeellistä kirkkautta. Ah. No, pikkuisen viileä oli toki ja nyt illalla -21C. Kasvihuoneeseen kirpsakka pakkanen hiipii jälkijunassa, mittari työpöydälläni näyttää nyt -14C. Päivällä kävin metsälenkillä pennun kanssa. Valohoito sai puutarha-ajatukset hyrräämään ja siemenluettelot, puutarhalehdet ja -kirjat vetävät puoleensa. Apua, pian se on menoa!

Sisällä joulun kukat vielä ilahduttavat, amaryllikset tekevät toista kukkavarttaan ja jouluruusu on hyväkuntoinen. Kaikissa kolmessa perhosorkideassa on nuppuja. En enää muista mikä on minkäkin värinen, pian se selviää :) Talvehtivat pelargonit venyvät ja vanuvat, mutta hengissä ovat. Paavalinkukat pääsivät unohtumaan kesällä ja olivat aika heikossa kunnossa. Nyt ne kukkivat hempeän vaaleanpunaisina ja liloina. Kellarissa pitäisi käydä kurkistamassa pimeän asukkeja, hiukan kostuttamassa ja hoivailemassa.

Kompostori pääsi jäähtymään alkutalvesta ja hirmuiset pakkaset jäädyttivät sen. Tuntuu ilkeältä laittaa kompostijäte sekajätteen sekaan, mutta ei tuota jäistä pönttöä kuumavesipullot sulata. Kevättä täytyy odottaa. Harmi ettei omakotitaloon ole saatavilla järkevän hintaista biojätekeräystä, jota voisi nämä talvikuukaudet käyttää.

Puutarhan peittää paksu hanki. Siellä ne alla ovat, aarteet ja vihreät voimat. Odottavat lämpöä ja valoa, kuten minäkin. Mutta nyt saa jo suunnitella ja viherkuumeilla!

Talveen valmistautumista

2010-10-31T19:29:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna oli aikaa puuhailla puutarhassa, valmistautua talven tuloon. Ruukut ja istutuslaatikot ulkona ja kasvihuoneessa on tyhjennetty. Yhtä lukuunottamatta, se ei osunut näkökenttään. Ulkokalusteet on kiikutettu varastoon suojaan, lehtiä lakaistu terasseilta ja kivipolulta. Haravoitavaa riittäisi, mutta keväällä sitten jos huvittaa. Puut pihalla ovat lähinnä koivuja, ja niiden pienet lehdet katoavat aika nopeasti. Yhteen kukkapenkkiin piilotettiin lasten toivomuksesta tammenterhoja. Viime syksyn piilotuksista iti tänä vuonna yksi.

Kasvihuone kahtena lokakuisena päivänä

Hujoppikoivut syysasussa (nyt ovat jo paljaita)

Viimeisiä kukkijoita

Salaisen puutarhan syysvärejä

Sisälläkin tapahtuu. Nykyisistä kolmesta perhosorkideastani kaksi tekee kukkavartta! Pelargonit on otettu sisään talvehtimaan, ja muutamista isoista otin pistokkaita. Kokeilua, en tiedä miten näin syksyllä jaksavat lähteä kasvuun. Yhden vien kokeeksi pimeään kellariin talvehtimaan. Persikkapuukin pääsi kellariin, nippa nappa mahtui korkeutensa puolesta. Myös daaliat ovat kellarissa.

Lokakuinen puutarha

2010-10-05T23:14:00.000+03:00

Syksyn kauniita värejä, muutamia kukkijoita. Daaliat olivat upeita. Tein niistä viime viikolla ison kimpun maljakkoon ja juurakot vein jo kellariin. Syynä olivat purkeissa olevat pionien taimet, ne piti saada maahan ja daalioiden paikka kelpasi siihen mainiosti.

Kasvihuonetta on jo vähän siistitty ja tyhjennetty. Vanhan omppupuun hedelmät ovat maukkaan kirpeitä, ja tänä vuonna isoja! Paljoa niitä ei ole, mutta ennätyssato tähän mennessä. Syyshommia riittäisi vaikka kuinka, mutta yksi kerrallaan. Onneksi en ole ostanut kukkasipuleita. Vielä muutama taimi pitäisi saada nimittäin maahan, joten paineita on riittävästi :)

Kasvihuoneen eka kesä

2010-09-18T23:13:00.000+03:00

Sitkeä sissi

2010-08-27T22:33:00.000+03:00

Puutarhajätekompostista on kesän ajan puskenut jotain vihreää. Muutama päivä sitten katsoin tarkemmin, ja vihreiden lehtien lisäksi sieltä pilkisti nuppu. Amarylliksen nuppu. Sipuli talteen ja ruukkuun, ja pian saa nauttia valkoisesta ihanuudesta. Helppoa kuin mikä tämä amarylliksen kukittaminen uudelleen :)

Sissi-amaryllis saa pisteet sitkeydestä. Jouluinen istutus oli pitkään talvella sisällä, kun halusin jouluruusun säilyvän hengissä. Siirsin sen kuitenkin melko kylmällä ulos, ja jonkin ajan kuluttua istutin jouluruusun maahan ja nakkasin loput jutut kompostiin. Sipuli oli ihan kompostin reunalla verkon vieressä, ja se oli kasvattanut mehevät juuret sivulle kasan sisään. Aika vähällä kosteudella se on pärjännyt näin kuumana kesänä.

Haisevia otuksia

2010-08-19T23:13:00.000+03:00

Lämpökompostori puksuttaa ja toimii. Jälkikompostointi aiheuttaa harmaita hiuksia. Halvat mustat muovipöntöt eivät pysy kulmistaan kiinni, ainakaan jos ovat täynnä mielenkiintoiselta tuoksuvaa sisältöä. Karvaiset puutarha-apulaiset käyvät kukin vuorollaan tai yhteishyökkäyksenä nuuhkimassa, tökkimässä, kaivamassa, ja tuleehaan sieltä vihdoin mustaa kultaa. Tuoksut leviävät apulaisten mukana olohuoneeseen, ja karvaisten vatsat reagoivat maistiaisiin temppuilemalla. Vinkit tervetulleita koiruuksia kestävistä ratkaisuista...

Terassit kesäkukat ovat tänä vuonna kokoelma heräteostoksia, omia ja lasten valintoja. Pirteän punainen verbena on ollut mieluinen. Tähtisilmät ovat kestosuosikkejani. Sininen härmesalvia on ihastuttanut, upeat siniset kukat ja sinertävät lehdet.

Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa ja lapsukaiset käyvät päivittäin poimimassa sadon. Nam! Paprikoita ja chilejä on tulossa, mutta ovat vielä täysin vihreitä. Kesäkurpitsa tekee satoa, mutta kuivuu herkästi. Muistiin ensi vuodelle: paremmin kosteutta pidättävä ruukku. Kypsiä pensasmustikoita en ole juuri ehtinyt näkemään, kun pienet kädet ne nappaavat saman tien. Muutaman maistiaisen olen sentään saanut, suussa sulavia.

Päätin olla hankkimatta yhtään kukkasipuleita tänä vuonna. Puutarhapuuhailuaika on muutenkin kortilla. Onneksi puutarha pärjää omillaan hetken, antaa iloa ja ihmetystä ilman jatkuvaa urakointia. Vaarana on villiintyminen, ja silloin tehokkaat täsmäiskut auttavat.

Viime vuonna istutetuista kärhöistä kolme neljästä on kukkinut upeasti. Warzavska Nike ja Comtesse de Bouchaud aloittivat heinäkuussa. Nelly Moser kukkii nyt. Etoile Violette ei kukkinut lainkaan.

Olen jo autuaasti unohtanut mikä kurjenpolvi on mikäkin. Arkistoista löytyy kyllä tarvittaessa. Siementaimiakin on ilmestynyt, yllätyksiä tiedossa. Kasvihuoneen tieltä kaivettiin ylös vanha huonokuntoinen yrttipenkki, joka oli muutamille kasveille väliaikaisena sijoituspaikkana. Kaivuun tuloksena läheltä löytyi monta pikkuista verikurjenpolvea, olivat lähteneet kasvuun juurakon paloista. Ne pääsivät kasvihuoneen ja aidan väliin, uskoisin pärjäävän kuivassa ja helteisessä paikassa. Seuraksi tuli komeakärsämöä, tädykettä, ja idänunikoita. Suunnitelmassa vielä lisätä kolme pylväskatajaa tuomaan ympärivuotista vihreyttä, korkeutta, ja näkösuojaa.

Leppoisaa kitkentää

2010-07-13T00:29:00.000+03:00

Hellesäätä, ihanaa mahtavaa lämpöä päivästä toiseen. Kaatosade torstai-iltana teki hyvää, suuri vesimäärä katosi nopeasti. Kasvihuoneessa on asukkeja: tomaatteja, yrttejä, paprikaa, kesäkurpitsa ja pelargoneja. Lisäksi persikkapuu, jonka koitan talvettaa kellarissa. Lämmintä piisaa, ehkä liiankin. Ovet ja luukut ovat päivisin auki. Lämpömittaria ei vielä ole.

Puutarhatyöt ovat pääasiassa olleet leppoisaa kitkentää. Kärhöjen välissä oli kummallisen näköisiä rikkoja, ja nappasin ne ylös. Niiden tuoksu ihmetytti, kunnes tajusin - tomaatteja! Sitten tulikin mieleen, että olin viime syksynä tomaattien istutuslaatikosta tyhjentänyt ylimääräistä multaa kärhöjen juurelle. En raaskinut kaikkia yritteliäitä taimia poistaa, joten pari vahvinta pääsi kasvihuoneeseen. Voi olla, ettei niistä ehdi tulemaan satoa, mutta kokeiluahan moni muukin asia on.

Kärhöistä ensimmäisenä on ehtinyt kukkaan Warszawska Nike. Mahtava syvän violetti väri. Samaisessa penkissä pikkusyreeni ei selvinnyt eteenpäin elämässään. Keväällä silmut pullistelivat, mutta sitten kuivuivat. Muuten talvituhoja tuli tosi vähän, vaikka superpakkaset koettiin. Paksu lumipeite suojasi. Laventeli 'Hidcote' ilahduttaa kolmatta kesää! Oikea Hidcote on yhä näkemättä.

Kasvihuone

2010-07-04T23:42:00.000+03:00

Kesäkuu mennä hurahti ilman blogipäivityksiä. Mieluummin ihan pihalla kuin läppärin ääressä. Kasvihuonepaketti saapui kuun alussa, mutta joutui odottamaan ammattilaisia pari viikkoa. Juhannusviikolla unelmani pystytettiin kahdessa päivässä. Värivalinta osui nappiin, viininpunainen sopii hienosti yhteen niin talon kuin takana olevan valkoisen aidan kanssa. Paikkakin tuntuu oikealta. Aiemmin kuiva ja unohtunut alue on nyt hyvin käytössä. Sekä aita että naapurin puolella olevat pensaat ja puut antavat näkösuojaa. Kasvihuoneen ja aidan väliin jää metrin levyinen istutusalue, johon suunnitelma ja suurin osa kasveista on valmiina. Aamupäivällä kasvihuone on varjossa, vähitellen valo lisääntyy ja koko loppupäivän paistaa. Lämpömittari vielä puuttuu, joten en osaa sanoa mikä on sisälämpötila näin helteillä, kun ovet ja luukut ovat auki. Katselen ja kokeilen nyt ilman varjostusta tämän kesän.

Tässä kuvia uunituoreesta unelmasta.

Tulppaanit

2010-05-27T23:19:00.000+03:00

Kukkaloistoa

2010-05-23T23:41:00.000+03:00

Tulppaanit

Hassu pieni höyhenpensas

Imikät

Kirjopikarililja

Esikoita

Tiarella

Omenapuu

Siperianhernepensas

Sirotuomipihlaja

Pilvikirsikka

Isotuomipihlaja

Alppiruusu Elviira, ensimmäistä kertaa!!! (istutettu 2005)

Tuomi

Voikukka

Iloa ja väriä joka puolella!

Kaikki neljä viime syksynä istutettua kärhöä puskevat maasta. Perennat ovat hyvässä kasvussa. Vuokkopionissa on nuppu, ihan ensimmäinen sellainen! Syksyllä istutetuissa pioneissa ei näy nuppuja. Nurmikko kaipaisi ensimmäistä parturointia, mutta sateinen sää tänään siirsi leikkuuta. Ostin ensimmäiset kesäkukat, muutaman vanhan suosikin ja uutena tuttavuudena kirkkaanpunaista verbenaa. Valikoimat olivat aika suppeat, taidan käydä vielä jossain muualla, ja sitten sommitella istutukset ruukkuihin.

Daaliat

2010-05-18T22:12:00.000+03:00

Daalioiden esikasvatus on ollut listalla, mutta jäänyt ja siirtynyt. Päätin ottaa riskin ja istutin kaikki juurakot suoraan maahan. Nyt on vielä useita lämpimiä päiviä, ja jos halla uhkaa, suojaan sitten harsolla.

Hankin muutamia uusia juurakoita ja maahan pääsi myös pari kellarissa talvehtunutta, jotka näyttivät olevan hengissä. Osa oli päässyt kuivumaan.

Värisävyt ovat taas vaaleanpunaista, valkoista ja fuksiaa. Mieli tekisi laittaa jonnekin kunnon tulitus keltaista, oranssia ja punaista. Ehkä jonnekin mahduisi "hot border", jossa daaliat olisivat tärkeässä osassa?

Postineidin tarinat Pionille

2010-05-14T08:46:00.001+03:00

Pioni - olit ainoa määräaikana arvontaan osallistunut, joten Lark Rise to Candleford, series 2, on sinun :)

Tiedoksi muille sarjasta kiinnostuneille, series 3 DVD-kokoelma on tullut juuri markkinoille. Tilasin omani Amazonilta.

Pohjatöitä

2010-05-12T23:27:00.000+03:00

Lämpö tuli tänään, uskomaton suloinen lämpö! Juuri sopivasti pitkän viikonlopun kynnyksellä.

Puutarhassa on tapahtunut paljon. Kasvihuoneen pohjatyöt alkoivat viime viikolla ja nyt on viimeistelyä vaille valmista. En uskalla edes arvioida kuinka monta kottikärryllistä työporukka kuljetti, kaikki tehtiin käsin. Savista maata kaivettiin noin 40cm ja pohjalle laitettiin routalevyt. Yllätyksenä tuli iso kivi, joka oli liian suuri poistettavaksi. Se määräsi tason kivetykselle. Mietin myös kiven jättämistä osaksi lattiaa, mutta olisi tullut juuri ovien eteen.

Suuren paketin pitäisi saapua vielä tässä kuussa ja pystytys kesäkuun puolella. Kuva on aika epäselvä, mutta yhdelle sivulle tehtiin matala tukimuuri. Kivenä punainen betonikivi parketiladonnalla, hiekka päällä vääristää väriä kuvassa. Alue kokonaisuudessaan 27m2, josta kasvihuoneen pohja 13m2. Kolmelle sivulle tuli puolen metrin reunat ulkopuolelle, ja ovisivulle puolentoista metrin levyinen alue. Aidan ja kasvihuoneen väliin olen miettinyt pylväskatajaa, kuiva ja kapea paikka. Niistä tulisi hiukan näkösuojaakin, kun aita on tuossa kohdassa 120cm. Tuleeko muita ideoita mieleen?

Pieniä kauniita kukassa, paljon muita puskemassa aurinkoon. Hujoppikoivuissa hento viherrys, muutama lämmin päivä ja ne ovat täydessä vauhdissa.

Lapsoset nauttivat yhtäkkiä tulleesta kesästä. Maistuu kaksin verroin makeammalta, kun takana on muutama sairastelupäivä.

Kevättähtiä

2010-04-27T21:24:00.000+03:00

Tassuttelua puhtaalla terassilla, ensimmäinen kaakaohetki puutarhassa pidetty. Kevättähtien sini on suloinen, krookuksia siellä täällä. Aurinko lämmittää, oikeasti. Helmililjat vielä tuumailevat auetako vaiko ei, posliinihyasintit ja scillat jo kukassa. Leskenlehdet tietysti myös, niin teiden varsilla kuin keskellä kukkapenkkiä.

Kuutamohortensiat muuttuivat mahtavista pikkuisiksi. Lumikuorma oli niille liikaa ja uskalias leikkaus oli ainoa vaihtoehto. Toipumisesti ei tietoa, mutta katsellaan ja ihmetellään. Pallotuijat ovat muuttuneet puolipalloiksi, parempi puoli onneksi esillä. Alppiruusut näyttävät ihmeen hyviltä, kukinnasta tulossa kohtuullinen.

Keittiöjätekompostia kärrätty katteeksi, koiruudet tutkivat tarkasti ja tekevät pistomaisteluita.

Paljas on vielä puutarha, mutta viittä vaille valmis puhkeamaan lehteen, vihreyteen, kasvuun. Ajantaju katoaa oksasakset kädessä, oksasilppuria syöttäessä, ihmetellessä, suunnitellessa.

Ensi viikolla puutarhaan saattaa ilmestyä vipinää. Lukemattomia kottikärryllisiä kuljetetaan pois ja taas takaisin. Pinnalle ladotaan punainen lattia. Päälle nousee kasvihuone. Unelmat elämään!

Lumikellot

2010-04-19T21:24:00.001+03:00

Upeaa, syksyllä istutetut lumikellot pilkistävät maasta! Pidän kovasti lumikelloista, valkoisia herkkiä sitkeitä sissejä. Maasta puskee myös paljon muita sipulikukkia. Osa isommista krookuksista aloittaa pian kukinnan. Tulppaanien ja narsissien lehdet kurkistelevat.

Terassi on vielä pesemättä, vaatii motivaatiota raahata vesiletku paikalleen ja etenkin etsiä liittimet jostain tosi hyvästä talvisäilöstä, joka on kadonnut täysin muistista. Haravointikin on aloittamatta, ehtiihän tässä...

Olen ostanut jo muutaman pelargonin, pirteän pinkin ja vaaleanpunaisen hempeyden. Varaslähtö kesään, ihan pikkuinen sellainen. Etuoven viereen ruskeiden syysistutusten tilalle tuli muutama violetti orvokki, joille lapset valitsivat seuraksi oranssi ja keltaista. Pirteää!

Ensimmäiset keväthommat puutarhassa

2010-04-14T21:43:00.000+03:00

Jippijaijee! Suurin osa lumesta on sulanut! Vapauttavaa ja innostavaa. Hangen alta on paljastunut iloisia yllätyksiä, ihmeen paljon vääntöä ja painoa pensaat kestävät. Muutama katkennut oksa täytyy poistaa, toistaiseksi ei sen kummempaa. No, tuijat ja yksi kataja ovat aika vänkyröitä. Täytyy niitä tukea, jos eivät itsestään ymmärrä suoristua. Yhden vanhan norjanangervon leikkasin alas tänään. Naapuria harvennan, niin ei tule niin paljasta kohtaa etupihalle. Hommaa vaikeutti isompien oksasaksien piiloutuminen, perussekatöörit eivät jaksaneet hommaa hoitaa loppuun saakka.

Viikonloppuna voisi vaikka pestä terassin, haravoida, siivota perennapenkkejä, silputa oksia, ihmetellä, haistella ja nautiskella. Ensimmäiset pikkukrookukset ovat kukassa omenapuun alla. Muita sipulikukkia pilkistelee siellä täällä. Taas voi olla tyytyväinen, että jaksoi syksyllä niitä maahan kätkeä. Lumikelloista ei valitettavasti näy merkkejä. Lapset ovat katsastaneet istuttamiaan tammenterhoja, ei näy niistäkään vielä mitään :) Molemmat syksyllä istutetut pihjalat, tuurenpihlaja ja makeapihlaja, näyttävät elinvoimaisilta.

Kasvihuoneprojekti etenee: kasvihuone on tilattu ja pohjatöiden tekijä on etsinnässä. Hommaa vaikeuttaa kapea polku ja portti takapihalle, vielä on auki voiko kaivuuhommat toteuttaa koneella. Parhaassa tapauksessa kasvihuone valmistuu kesäkuussa.

Vielä ehtii tämän viikon ilmoittautua arvontaan. Pioni on tällä hetkellä vahvoilla :)

Arvonta

2010-04-06T23:04:00.000+03:00

Ykkösellä pyörii BBC:n sarja Candlefordin postineiti (Lark Rise To Candleford). Minulla taas pyörii pöydällä ylimääräinen vielä korkkaamaton DVD-setti, joka sisältää saman sarjan kakkoskauden kokonaisuudessaan, 719 minuuttia tarinoita ja tunnelmia.

Ilmoittaudu mukaan arvontaan, jos tämä DVD-paketti kiinnostaa!

Puutarhapäivitys: lunta on, vieläkin, paljon, liikaa. Pikkuiset tuijat ovat aika vänkyröitä, ja huolella kun valitsin suoria ja tasapainoisia taimia... Kolmesta eri tomaattilajikkeesta ei yksikään siemen ole itänyt?! Muista kylvöistä puskee jo vihreää ja tein lisää kylvöjä pääsiäislomalla. Aurinkoa ja lämpöä lisää kiitos!

Pohjalla

2010-03-28T11:25:00.000+03:00

Sain vapaaliput Oma Piha -messuille. Messujen sijaan vietän viidettä päivää sängynpohjalla vatsataudin kera. Olisi niin tehnyt mieli lähteä kiertelemään keväisiin tunnelmiin, mutta minkäs teet.

Posti toi kasvihuoneelle toimenpideluvan! Nyt uskaltaa ryhtyä tositoimiin itse rakennuksen ja pohjatöiden suhteen. Niin no, paikkahan on vielä paksun hangen peitossa. Ensimmäiset kylvökset ovat alkaneet itää.

Kyllä tämä tästä, pohjalta pääsee vaan ylöspäin :)

Ensimmäiset kylvöt

2010-03-17T21:31:00.001+02:00

Maaliskuun aamut ovat valoisia ja aurinko kirkas. Maaliskuun paksu hanki ärsyttää ja kyllästyttää. Tänään aamulla oli -20C. Jääkausi. Mieli tekisi pois kauas lämpimään, ja takaisin vasta kun viimeisetkin lumet ovat sulaneet. Juhannuksena?

Hörhelöpaavalinkukka

Kasvukausi on käynnistetty sisällä, pakkasen ulottumattomissa. Ensimmäinen kylvö oli takuuvarma tapaus: rairuoho. Kolme vihreää mattoa nousee jo, lapsille omat ja aikuisille yhteinen. Seuraavaksi multaan pääsi valikoima tomaatteja ja perennoja. Pikkuapulaiset hoitivat mullat purnukoihin ja illan hiljaisuudessa minä hoidin siemenet paikoilleen. Hiljaisuudesta ja rauhasta huolimatta meinasin pölläyttää syysesikon pikkuhituset pahasti hutiin. Toivottavasti ainakin osa meni maaliin.

Kylvetty 15.3

Tomaatti 'Tumbling Tom Red'
Tomaatti 'Sungold F1'
Tomaatti 'Tornado'
Jättipoimulehti
Echinacea pallida
Clematis Helios
Verbascum 'Flush of White'
Primula capitata 'Noverna Deep Blue'

Komposti on auttamatta täynnä ja tyhjennys onnistuu vasta, kun luukku tulee esille lumen ja jään alta. Tuntuu kurjalta heittää biojätteet roskiin, mutta ei ole aikaa ja energiaa kehittää tilapäisratkaisua.

Kasvihuoneen toimenpideluvan päätös pitäisi tulla tällä viikolla. Vielä ei ole mitään kuulunut.

Kasvihuonesuunnitelma

2010-02-27T22:00:00.001+02:00

Kasvihuoneunelma nytkähti askeleen eteenpäin, kun jätin lupahakemuksen tällä viikolla. Kotikuntani vaatii toimenpidelupaa yli 5 neliön piharakennuksille.

Unelmani näyttää tältä:

Hiukan pienempi versio:

Unelma täytyy kuitenkin sovittaa realiteetteihin. Talomme ei ole vanha upea maalaistalo, vaan nykyaikainen tiilitalo pääkaupunkiseudulla. Budjettikin sulkee ylläolevat ihanuudet pois pelistä. Olen kuitenkin löytänyt mieluisan vaihtoehdon, joka sopii taloomme ja tonttiimme, käyttötarkoitukseen, omaan makuun, sekä toivottavasti jotenkin budjettiin.

Ylläoleviin verrattuna se näyttää yksinkertaiselta ja jopa pliisulta. Mutta uskon, että kasvihuone itsessään voi olla vain raamit, ja se mitä on sisällä ja ulkopuolella luo kokonaisuuden ja muodostaa lopulta sen unelman, joka minulla on mielessä. Eli vihreää, rehevää, oleskelua, ulkona mutta sisällä, säällä kuin säällä. Tuoksuja, kauneutta, makuja, tunnelmaa, lisää unelmointia. Teehetkiä, kakkukestejä, lukutuokioita, torkkuja.

Suunnitelmani on Botanican 13.1m2 malli, alumiinirunkoinen. Väriksi tulee viininpunainen, se sopii mainiosti talomme räystäisiin. Valkoinen olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta se tuntuu turhan hankalalta pitää puhtaana. Koko lattia katetaan betonikivillä, mielessä on punasävyiset ja tiilenmalliset. Kiveys jatkuu jonkin verran kasvihuoneen ulkopuolelle, mutta en ole vielä päättänyt lopullisia mittoja. Oven haluaisin pitkälle sivulle. Suunnitelmaan kuuluu myös palkata ammattilaiset tekemään sekä pohjatyöt, kiveys, että kasvihuoneen pystytys. Näin on mahdollista toteuttaa unelma nyt, muutoin se jäisi vuosien päähän, sitten kun joskus olisi aikaa.

Tulppaaneja ei ole maljakossa, joten kävin vilkuilemassa viime kevään tähtiä:

Valmisteluita pakkassäässä

2010-02-20T23:43:00.000+02:00

Helmikuun valo sen tekee, herättää ajatukset lämmöstä ja vihreästä, kylvöistä ja kasvusta. Posti toi muutaman uuden puutarhakirjan, suunnitteluaiheisia. Tarpeeksihan niitä jo on, ja Amazoniin pitäisi hankkia porttikielto. Lisäksi paketissa oli muutama sisustuskirja, country ja cottage-henkisiä. Katsotaan saisinko niistä myöhemmin aikaan jotain kommenttia.

Telkussa FST:llä on pyörinyt tanskalainen Kasvihuoneunelmia. Ah ja voih, paljon kaikkea ihanaa ja upeaa, yltäkylläisesti! Sarja tuli hyvään aikaan, sillä olen saanut motivaatiota tehdä kasvihuoneen lupahakemuksen miltei valmiiksi. 13 neliötä kasveille ja oleskeluun. Lattia on tarkoitus kivetä kokonaan, ja kasvattaa kaikki ruukuissa ja laatikoissa. Näin kasvihuonetta voi käyttää joustavasti sen mukaan, miten paljon minäkin vuonna on viljelyintoa. Jos joskus ei ehdi tai jaksa, voi sinne laittaa vaikka keskelle päiväunisängyn, torkkua ja katsella taivasta. Lopullisen paikan valinta ja mittaamiset ovat olleet aika haastavia takapihalla, lunta on reisiin saakka. Ja ensi yönä tulee lisää!

Kellarissa tulppaanit puskevat esiin, pian täytyy kantaa ruukut sisälle. Muutama taimikin on siellä kituutellut pimeässä hengissä, pian pääsevät valoon. Daalian juurakoita en ole tarkemmin katsonut, voi olla että pääsivät kuivahtamaan jo syksyllä. Onneksi uusia saa, jos talvettaminen ei onnistunut.

Yhden siementilauksen tein Korpikankaalta. Muutama perenna, tomaatteja ja salaatteja. Tomaatit on tarkoitus kasvattaa terassilla, en uskalla laskea sen varaan, että kasvihuone olisi jo pystyssä kesällä. Tällä kertaa valitsin lajikkeita Sungold F1 ja Tumbling Tom Red. Lisäksi Tornadon siemeniä on tallessa, se teki hyvin satoa ulkona viime kesänä.

Näiden siemeniä tilasin (Achillea 'Summer Berries'). Ihastuin kesällä Marketan puistossa, ja puutarhastani löytyy kuivahkoja paikkoja, joihin voisi sopia hyvin.

Kamujen oma blogi

2010-01-26T22:54:00.000+02:00

http://hurrikaanit.blogspot.com/

Tervetuloa vierailulle koiruuksista kiinnostuneet.

Suuri pamaus

2010-01-18T21:40:00.004+02:00

Puuhellan päällä oli kolme kaunotarta, herkkä pitkänhuiskea blondi röyhelöineen ja kaksi pirteää punapäätä. Punapäät olivat oikeastaan siamilaiset kaksoset, sillä ne puskivat samasta sipulista. Loisto oli juuri parhaimmillaan, kun tuli suuri pamaus. Eräänä aamuna suihkusta tullessani lattialla oli ehjä (!) ruukku ja murskaantunut amaryllis kaksine kukkavartineen. Kaikki kukat olivat irronneet varresta, ja vaurioituneet niin, ettei niitä voinut edes minimaljakkoihin laittaa. Blondi sinnitteli korkeuksissaan loppuun saakka. Taas opin jotain: "nuolaise ennen kuin tipahtaa", tai tässä tapauksessa "tue ennen suurta pamausta". Toisaalla huojuttiin niin pahasti metrin korkeudessa, ettei tukikeppikään auttanut asiaa. Naks ja maljakkoon.

Tein viikonloppuna virkistysvisiitin Plantagenin vihreyteen. Pinkkejä tulppaaneita, pari hörhelöpaavalinkukkaa ja kaksi hassua muorinkukkaa (Peperonia). Muorinkukat pääsivät palmuvehkan kaveriksi puuhellan päälle. Perhosorkidea alkoi kukkimaan!

Kasvihuonekuume nostaa taas päätään. Vaatisi perehtymistä rakennuslupa-asioihin ynnä muuta ei niin houkuttelevaa. Mielessä on aika selkeänä millainen, mutta miten ja millä hinnalla onkin sitten toinen juttu.

Ulkoilmaelämääkin on vietetty, lapsosten ja kamujen kanssa. Pakkanen kiristyy jälleen, joten ulkoilu vähenee. Sen sijaan soffateltiin mukavasti. Osuin katsomaan kakkoselta "Riskirajoilla: Guyanan sademetsissä", osa 1/3, ja seurasin loppuun asti. Mieleen jäi esimerkiksi neidonkenkäorkidea ja erään kasvin sisällä asustava pikkuruinen keltainen sammakko. Pakkasen keskellä nojatuolimatkailua sademetsässä.

Kuvan piristys ei ole muuten tämänhetkinen kukkija. Olimme tuolloin juuri muuttaneet Lontooseen, ja Ikea-reissulta nappasin mukaan upean fuksianpunaisen orkidean. Heti kun se oli keittiön ikkunalla, niin alkoi tuntua olo kotoiselta uudessa asunnossa.

Salainen nurkkaus

2010-01-10T21:40:00.006+02:00

Talomme eteläpäädyn ja 160cm aidan väliin jää kapea alue. Aitaan ei tehty porttia sille sivulle, joten kyseessä on umpikuja, eikä siellä tule sikäli liikuttua. Olohuoneestamme on kuitenkin suuret ikkunat tähän suuntaan. Tontti on alunperin ollut tuplakokoinen, eli ikkunat on suunniteltu antamaan pihalle ja metsään päin. Nyt vieressä on naapuritalo. Kesällä 2008 näytti tältä:

Paikalla kasvoi paljon vuohenputkea, joten aloitin urakan myrkyttämällä kaikki rehut. Kärräsin paikalle paljon sepeliä, multaa ja kiviä. Ensimmäinen erä istutuksista ehti maahan syksyllä 2008, ja loput 2009. Salaisen nurkkauksen päätarkoitus on näyttää mielenkiintoiselta sisältä olohuoneesta katsottuna. Aita varjostaa osan alueesta, joten mukana on pääasiassa varjon ja puolivarjon kasveja. Timanttituijia on viisi, ne pysyvät kapeita, mutta tuovat istutukseen tulevaisuudessa korkeutta ja ympärivuotista vihreyttä. Ikivihreitä ovat myös pallotuijat, alppiruusut ja mahonia. Tällä hetkellä tosin kaikki ovat kokonaan lumen peitossa, timanttituijien kärkiä lukuunottamatta :) Talveksi laitan etualalle kaksi pajukartiota valoilla koristeltuna luomaan tunnelmaa.

Salainen nurkkaus on erotettu muusta puutarhasta matalalla pajusermillä. Tarkoitus on pitää karvaiset kaverit poissa sieltä, jotta havut säästyisivät ruskistavilta suihkauksilta. Tässä näkymä talon päätyyn, salainen nurkkaus jää pajusermin taakse. Kuvasta oikealla on terassi ja vasemmalla kärhöt kumppaneineen

Heti pajusermin takana on tummalehtinen purppuraheisiangervo 'Diabolo', keltakirjokanukka, kuunlilja ja edessä tuoksukurjenpolvea.

Keltakirjokanukan naapureina tuija, katsura, keltalehtinen japaninangervo, ja tuivio.

Mahonian lehdistö on kaunis. Toivottavasti selviää tästäkin talvesta.

Mahonian kavereina tuijaa, tuiviota ja japaninangervoa.

Alppiruusu 'Hellevi' järjesti kunnon shown kesäkuussa. Seurana tuijaa, imikkää, ja japaninsara. Nuokkusara ei selvinnyt ensimmäisesta talvesta. Varjoyrtti maata peittämässä.

Hauska höyhenpensas, sen ympärillä tiarella 'Starbust', tuoksumataraa ja keltalehtistä suikeroalpia. Oikealla kurkistaa alppiruusu 'Pekka'.

Umpikujan pää oli hunningilla vielä viime kesän, kunnes syksyllä laitoin sen remonttiin. Yritin luntata muistikirjasta mitä kaikkea sinne istutin, mutta näemmä jäi kirjaamatta ylös syksyn kiireissä. Jotenkin näin:

Keltalehtinen heisiangervo
Sulkavaleangervo, suklainen lajike...
Viiruhelpi
Akijeija, olisikohan ollut odotusarvoltaan valkoinen
Rotkolemmikki, kirjavalehtinen ja tavallinen
Tuoksukurjenpolvi
Muutama erilainen tellima

Mustaa muovia näkyy vielä taustalla aidan alla pitämässä vuohenputkia kurissa, jos yrittävät sieltä ylös.

Talon seinän vieressä on aika leveästi sepeliä, jotta siitä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Keskellä aluetta juuri ikkunoiden edessä on tila ruukulle tai pajukartiolle. Viime kesänä siinä oli daalia 'Fascination', joka tässä tosin on kärsinyt kuivuudesta. Ensi kesänä jotain harvemmin kastelua vaativaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2010

2010-01-03T21:59:00.003+02:00

Uuden vuoden kolmas päivä. Pakkaset paukkuvat edelleen. Tänään aamulla oli -24 astetta, nyt on lauhtunut -8 asteeseen. On yhä liian kylmää lenkkeillä vilukissakoiriemme kanssa. Neljän seinän sisällä kököttäminen alkaa näkyä, koiravaarit ottivat tänään yhteen. Halusivat molemmat saman luun, tietysti, useasta saatavilla olevasta. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, jotain etua hammaskaluston harvenemisesta...

Joulukukat ovat ilahduttaneet kovasti. Hyasintit ovat jo kukkineet, mutta lehdet tarjoavat yhä viherterapiaa. Amarylliksilla on alkamassa toinen kierros. Kuvassa näkyvä valkoinen myytiin miniamarylliksen nimellä. Sipuli olikin pienempi, mutta kukinta vetää vertoja normaalikokoiselle. Jouluruusua kokeilen ensimmäistä kertaa, olisi mukavaa saada se puutarhaan. Näyttää vaan nyt jo kärsivältä, vinkkejä otetaan vastaan. Muratista pidän kovasti, paljon erilaisia lehtimuotoja ja -värejä. Ulkona ruukuissa olevat näyttävät nyt menetetyiltä.

Lämpökompostori on pysytellyt sinnikkäästi plussan puolella. Jouduin sitä tyhjentämään, onneksi oli yksi plussapäivä pakkasten keskellä. Muuten puutarhaa tulee katseltua lähinnä lasin takaa, lunta on nelisenkymmentä senttiä. Kesäkuvien katselu aiheuttaa haikeutta ja ihmetystä. Voiko tuolla tosiaan joskus olla hellevaatteissa vihreyden keskellä? Toissa yönä pitkään valvoessani tuijotin kuutamon valaisemaan puutarhaan, salaperäiseen satumaailmaan, jossa oli rikkomaton hiljaisuus ja pysähtyneisyys. Siellä kätköissä on eloisuus ja vihreys.

Palheiro Gardens

2009-12-20T21:58:00.004+02:00

Palheiro Gardens (Blandy's Garden) on kaunis iso puutarha Funchalin lähellä ylempänä rinteellä. Vietimme siellä puolikkaan päivän. Lapset saivat juoksennella nurmikentillä ja leikkiä lehtisotaa kesätamineissa. Minä kiertelin, katselin ja nautin tunnelmasta. Kameliat kukkivat, jokunen ruusukin. Tea House tarjosi kaikille sopivasti suolaista ja makeaa.

Huomatkaa puunkaatajat jättipuun juurella

Madeiran värit

2009-12-20T17:17:00.005+02:00

Joulua joulua, lunta ja pakkasta. Pieni piipahdus marraskuun puolelle, jolloin kävimme aurinko- ja lämpöhoidossa Madeiralla.

Yhtenä päivänä autoilimme ylös alas, nämä kuvat ovat huipun ylänköalueelta, josta löytyi satumaisen kauniita maisemia. Polkuja risteili sinne tänne ja mieli olisi tehnyt kovasti seikkailemaan. Sitten joskus, kun pikkumatkaajat ovat isompia, niin levadavaellus Madeiralla olisi toivelistalla.

Hotellimme oli Funchalissa oli rannalla, huolella hoidettuja puutarha-alueita.

Rouva Välkyn pimeät puuhat

2009-10-27T23:16:00.002+02:00

Kotiutuessani tänään viiden maissa oli muuten mukava sää, mitä nyt satoi ja pimeys laskeutui. Eteen tuotiin tarjottimella pari tuntia vapaata aikaa ja sisällä nyhjääminen puudutti. Sateen pitävät kamppeet päälle, lippis päähän ja kaiken kruunasi otsalamppu. Rouva Välkky oli valmis pimeisiin puuhiin puutarhassaan.

Kesäkukista malttoi jo luopua ja nyt jatkavat elämänkulkuaan kompostissa. Muutama keltalehtinen suikeroalpi pääsi pensaiden juurelle maata valloittamaan. Osa ruukuista on jo pesty ja siististi varastoitu, pari vielä odottaa suihkutusta. En laittanut lainkaan syyskukkia tänä vuonna, siirryn suoraan kesäkukista joulukukkiin. Siinä välissä ilahduttanee yksi orkidea, joka koki kovia kesällä ja kävi janokuoleman partaalla. Ihmepelastumisesta kiitollisena se puskee nyt kukkavartta.

Ruukkujen lisäksi varaston suojaan on kannettu vaikka sun mitä pihalla majaillutta tarviketta. Enää sinne pitäisi saada mahtumaan terassikalusteet, autonrenkaat, lasten leluja, työvälineitä... Onneksi teimme isomman varaston kuin mitä olisi saanut ilman rakennuslupaa. Silti se on aina täynnä, sama juttu kuin vaatehuoneen ja kaappien kanssa. Kummallista.

Lämpökompostori on puksuttanut hienosti ja tein sinne tilaa. Kuiviketta voisi vielä hankkia valmiiksi talvea varten. Täydellinen puutarhuri käyttäisi toki omaa sekoitusta ostokuivikkeen sijaan, mutta suon itselleni tämän pienen oikaisun.

Pian voisi virittää ensimmäiset ulkovalot pimeyden mausteeksi. Mutta hei, ensimmäisethän ovat jo valmiina! Siinähän ne vuorimännyissä piileksivät koko kesän, ei muuta kun piuha seinään kiinni.

Hämäräpuuhiensa lopuksi rouva Välkky totesi tyytyväisenä, että tulipa tehtyä hommia ja sadekin loppui. Kamut hihnaan ja iltalenkille.

Lapio talviunille

2009-10-12T23:10:00.005+03:00

Eilen sunnuntaina kivipolun viereen pääsi kolme tuijaa ja kaksi tuiviota, syysalesta hankittuja hyväkuntoisia ikivihreitä. Tämä on alku talon pohjoispäädyn istutuksille. Suunnitelmia on pyörinyt päässä kaikenlaisia, mutta taidan toteuttaa vähitellen ja vähän sen mukaan mitä varjon asukkeja on saatavilla muualta puutarhasta. Mahdollisesti vielä toinen tuijaryhmä korkeutta tuomaan, ja muuten helppoja varjossa viihtyviä asukkeja. Kivipolun etupihan puoleiseen päähän olisi mukava saada jokin idea, kutsuva sisääntulo kivipolulle. Hmm, ehkä jopa kaariportti... Siellä on jo valoisampaa, joten kasvillisuuden suhteen vaihtoehtoja on runsaammin. Tai pienet puut polun pään molemmin puolin? No, talvikuukausina on aikaa ideoita ja ihmetellä.

Kuutamohortensia ja kotkansiipi syysasussa

Tovi vierähti myös kukkasipuleiden kanssa eilen, kevättähtiä, narsisseja, krookuksia, tulppaaneita. Yö oli ollut kylmä, ja osassa puutarhaa maa pysyi jähmeisenä koko päivän. Lopulta mitta tuli täyteen kylmän maan ääressä kykkiessä ja laitoin jäljelle jääneet tulppaanisipulit pariin isoon ruukkuun. Tuleepa kokeiltua sitäkin!

Keltainen suikeroalpi yrittää karkuteille

Kesäkukkaruukkuja on vielä tyhjennettävä ja pihakalusteet vietävä varastoon. Etupihan autopaikan vieressä on ärsyttävä kiviröykkiö, joka olisi saatava kuriin ja järjestykseen. Sitten voisikin käydä sisätiloissa erinäisten ikuisuusprojektien kimppuun :) Yhden sain tänään hoidettua: tilasin keittiöön verhot! Ja vieläpä kahdet samalla kertaa. Olen aina naureskellut ajatukselle jouluverhoista, kuka nyt viitsisi verhoja alkaa vaihtamaan joulua varten. Ja nyt menin ja tilasin itse sellaiset... Ihana Linumin puna-valko-beige raitakangas. Muuten joulu ei ole vielä sentään mielessä, päinvastoin tuntuu hullulta ajatus, että parin viikon päästä saattaa postiluukusta tipahtaa ensimmäiset jouluteemaiset lehdet.

Punahattu 'Green Jewel' kukki vielä muutama viikko sitten

Olen selaillut uutta puutarhakirjahankintaani, Sarah Ravenin The Bold and Brilliant Garden. Inspiroivia kuvia mielettömistä väriyhdistelmistä! Kirjasta on jätetty tarkoituksella pois valkoinen, hempeä vaaleanpunainen ja vaaleanlila. Juuri ne värit, joita itsekin olen aika paljon käyttänyt. Tässä kirjassa on mahtavia yhdistelmiä vahvoista väreistä, oranssia, monensävyistä punaista, keltaista, voimakasta sinistä, tummaa violettia. Mukavalta tuntuvaa myllerrystä tulee omiin ajatuksiin, mitäs jos kokeilisi jotain uutta... Sitten kun taas lapiontihommat maistuvat, nyt juuri lapion voisi heittää varaston nurkkaan talviunille.

Kellarin suojaan

2009-10-04T22:38:00.003+03:00

Lauantaina kaunis ja raikas lokakuinen puutarhapäivä. Hujoppikoivut kellastuvat ja tiputtelevat lehtiään. Nurmikko kaipaa vielä leikkausta, mutta se jäi ensi viikonloppuun.

Tomaatit paleltuivat yöpakkasessa. Ehtivät tuottaa paljon satoa, harmi tietysti että paljon jäi kypsymättäkin. Olisi pitänyt ruuvailla pyörät tähän laatikkoon, niin sen olisi saanut sisään yöksi. Ehkä ensi vuonna kokeilen sitä, jos kasvihuone ei ole vielä pystyssä.

Tuurenpihlaja oli hankinta syysalesta. Se sai paikan pihan takaosasta, aidan vierestä. Toivottavasti pärjää siinä, puolivarjoisessa ja melko kuivassa. Kaunis puu! Sen kaverina on tavallinen pihjala, ja toinen syysostos makeapihlaja 'Granatnaja'.

Daaliat muuttuivat yhdessä yössä kaunottarista mustiksi ruppanoiksi. Eilen nostin juurakot maasta ja vein kellariin suojaan kylmältä. Saavat kuivahtaa pari viikkoa, sitten käärin ne sanomalehtiin. Kellarimme on muutaman asteen turhan lämmin, mutta eiköhän ainakin osa juurakoista selviä.

Pääosa puutarha-ajasta kului kukkasipuleita istuttaen. Paljon tulppaaneja, valkoinen/vpun/violetti sävyjä suurin osa. Lisäksi ukkolaukkoja, lumikelloja, helmililjaa, krookuksia. Paljon sain maahan, mutta homma jatkuu vielä ensi viikolla.

Viherpiiperryksestä hyppäys 1800-luvun lopulle, Lark Risen kylään Oxfordshireen. Vietin hiljattain mukavia iltoja telkun ääressä katsellen DVD:ltä 10 osaa BBC:n sarjaa Lark Rise to Candleford. Kun huomasin seuraavat 10 jaksoa myynnissä Amazonilla, niin klik vain ja nekin saapuivat, vahingossa tuplana. Olisiko sinulla kiinnostusta sarjaan? Laitahan kommenttia, niin täältä voisi lähteä paketti tulemaan :) Kyseessä siis Series 2, 719 minuuttia viihdettä, ja tekstit löytyvät englanniksi helpottamaan seuraamista.

Nurkkaus

2009-09-27T21:27:00.003+03:00

Kivipolku, terassi ja aita rajaavan pienen nurkkauksen. Viime kesänä se oli taimien säilytyspaikka, ja niiden ahkeran kastelun ansiosta paikalla majailleet leskenlehdet innostuivat huimaan kasvuun. Loppukesästä pienimpiä taimia ei näkynyt suurten leskenlehtien alta. Mitä tästä opin: pressu tai vastaava taimien alla on ihan viisas juttu, jos siis säilytyspaikalla ei kasva mitään säilyttämisen arvoista. Nurkkaus alkoi siinä määrin ärsyttää, että myöhään syksyllä 2008 päätin tehdä asialle jotain. Suunnitelmia oli useampia, mutta vasta lapion käteen otettuani homma alkoi seljetä. Maa oli erittäin kovaa ja vaikeaa kaivaa. Lisäksi paikka on osan päivää paahteinen ja kuiva, joten kestäviä asukkeja oli hakusessa.

Päädyin keijunangervoihin, kaksi tavallista ja yksi keltalehtinen. Niiden viereen sopi hyvin pihjala-angervo 'Sem'. Aidan viereen hiukan korkeutta, kaunis pylväskataja, jonka koirat ovat armeliaasti jättäneet rauhaan toistaiseksi. Katajan suojaksi kivipolun puolelle istutin viiruhelpin. Koko alue sai katteeksi suodatinkankaan päälle sepeliä, ja talon kulmalle lisäksi mukulakiviä.

Joulukuussa lämpötilan ollessa plussa puolella sain herätyksen pelastaa etupihan ruukuista värikkäät heucherat ennen tosipakkasten tuloa. Niille piti pikaisesti löytää paikka, ja tein niille oman pesän nurkkaukseen angervojen väliin. Heucherat palkitsivat siirron selviämällä kaikki talvesta.

Lehtien väri- ja muotokirjoa, huoletonta hoitoa. Pikkuinen miinus viiruhelpille, joka nyt alkusyksystä kaatuilee kivipolulle. Sakset onneksi auttavat siihen ongelmaan :)

Syyshurmaa

2009-09-12T22:21:00.003+03:00

Raikkautta, aurinkoa, lämpöä, sadekuuron ropinaa, kesytetyn nurmikon tuoksua. Ihana syyspäivä! Nurmikko oli täysin villiintynyt, joten hurautin sen lyhyeksi ja viidakosta tuli taas puutarha. Olen kaikkea muuta kuin säntillinen nurmikon kanssa. Se leikataan kun ehditään, ja siinä kasvaa kaikenlaista. Ruohonleikkurimme on silppuavaa mallia, ja yllättävän hyvin silput katoavat maahan. Tänä vuonna kalkitsin nurmikon, lannoitusta se ei ole saanut vuosikausiin, leikkuusilppu tuntuu riittävän.

Kosteampaan paikkaan siirretyt marjapensaat tuntuvat viihtyvän, ovat kasvaneet kovasti. Vanhassa paikkassa sen sijaan on kituvia keltalehtisiä reppanoita. En oikein tiedä mikä tuossa kokeilun ja erehdyksen jälkeen kuivaksi havaitussa paikassa viihtyisi, siihen olisi kuitenkin kiva saada aidan eteen vihreyttä. Kuivuus johtuu siis lähellä maanpintaa olevasta kalliosta. Kivikkokasveja toki, mutta millä saisi korkeutta? Muutama pylväskataja voisi toimia. Marjapensaiden välit ovat vielä nurmikkolla ja hankalia leikata. Haluaisin nurmikon väleistä kokonaan pois, mutta mitä tilalle? Kuorikatetta, maanpeittokasvia? Maahumalaa meillä riittäisi...

Kevään ensimmäiset taimiostokset eli pionit pääsivät viimein maahan. Immaculee, Sarah Bernhardt ja Bowl of Beauty, toivottavasti kotiutuisivat hyvin. Seuralaisiksi tuli valkoista (Galahad, siemenistä) ja tummaa (Black Knight) ritarinkannusta, sekä pari punahattua (Pink Double Delight ja Green). Mahdollisesti reunoille laitan vielä jotain matalaa. Vieressä on daalioita ja tarkoitus on laajentaa aluetta vielä lisää kohti koirien muotoilemaa tuijaa, joka on ollut yksinäisen näköinen.

Pikakompostorin vieressä on nyt jälkikompostointia varten halpa muovinen kannellinen komposti. Käyttöönotto sujui oikein lupaavasti, kunnes huomasin että yksi reunoista ei ole enää kunnolla kiinni. Rakoa on juuri sen verran, että kompostikoiran pitkä ja kapea tassu mahtuu sisään kaapimaan herkullisesti tuoksuvaa kamaa ulos. Ja kompostin ollessa yli puolillaan reunaa on mahdotonsa saada kiinni. On siis taas keksittävä virityksiä. Kompostialue vaatii vielä muutenkin möyhimistä, muokkaamista ja siistimistä.

Kultapallo on loistanut puutarhassa useita viikkoja, nyt se alkaa olla tuulten ja sateiden jäljiltä kuin räjähdyksen jäljiltä. Punahatut kukkivat vaaleanpunaisina ja valkoisina. Vaaleanpunaiset houkuttelevat paljon perhosia, valkoiset eivät yhtään. Kärhöt avaavat kukan toisensa jälkeen, paitsi Nelly Moser, joka tavoittelee mieluummin taivaita. Tornado-tomaatin satoa nautitaan päivittäin.

Elämäni ensimmäiset kärhöt

2009-09-05T21:21:00.007+03:00

Comtesse de Bouchaud

Ison terassin ja aidan välisen alueen työstö alkoi keväällä nurmikon poistolla. Alue on noin 2m x 4m. Terassin ja istutusalueen väliin jätin sepelillä päällystetyn, kottikärryillä mentävän alueen. Tästä pääsee talon päätyyn, jossa on pieni yllätyspuutarha. Halusin tehdä kohopenkin, ja päädyin käyttämään 30cm pajuaitoja reunuksena sepelin vieressä. Nurmikkoa vasten tuli turveharkot, jotka tulivat kiinni jo olemassa oleviin turveharkoilla rajattuihin istutuksiin.

Koska taustana oleva korkea aita on valkoinen, halusin muun värisiä kukkijoita. Alueen pääosassa ovat kaksi metalliobeliskia, joissa kiemurtelevat elämäni ensimmäiset kärhöt:

Etoile Violette
Comtesse de Bouchaud
Warszawska Nike
Nelly Moser

Warszawska Nike

Istutin nämä heinäkuun puolivälissä ja odotin varovaisesti yhtä kahta kukkaa. Mitä vielä, kolme ensimmäistä päättivät hurmata heti ensimmäisenä kesänä ja kukkia tulee paljon, vaikkei pituutta ole kummoisesti. Nelly Moser tekee vasta nyt ensimmäisiä nuppujaan, toivottavasti ehtisi myös kukkia.

Vihreää taustaa alueelle luovat pari tuijaa ja keltakirjokanukka. Korkeutta reunassa vartetty sirotuomipihlaja. Etualalle reunaan pääsi pikkuinen puumainen Syringa mayeri 'Palibin', joka kukkiessaan tuoksuu suloisesti.

Turveharkkojen viereen tuli pieni hapan alue, jonka asukit ovat kanadanatsalea ja pensasmustikat 'Chippawa' ja 'North Country'. Mietin pitkään pensasmustikoille sopivaa paikkaa, ja tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Kohopenkissä riittää kosteutta, ja ovat sen verran kaukana korkeasta aidasta, että saavat hyvin valoa. Lisäksi ovat ihan terassin vieressä, joten maistiaisia on helppo kerätä suoraan suuhun.

Perennoja on sekä varjon asukkeja lähempänä aitaa, että aurinkosta nauttivia edempänä pajuaidan vieressä. Valikoima on sekalainen, omia kasvatteja sekä ostettuja. Olen innokas kokeilija :) Ensi kevät sitten kertoo jotain talvenkestävyydestä... Useimpia on vain yksi, mutta samantyyppisiä on ryhmitelty vierekkäin. Tässä lista, (s) tarkoittaa itse siemenestä kasvatettua tainta.

Hosta 'Titanic'
Hosta 'Great Expectations'
Hosta 'Francee' (luulisin, siirsin tämän muualta)
Brunnera mactophylla 'Jack Frost'
Pulmonaria saccharata 'Mrs Moon'
Geranium ruprechtii (s)
Geranium pratense 'Striatum' (s)
Aquilegia 'Woodside White' (s)
Salvia nemorosa suberba 'Blue Queen' (s)
Geranium himalayence 'Plenum'
Geranium 'Chrystal Lake'
Geranium 'Stephanie'
Aquilegia clematiflora (s)
Geranium shikokianum (s)
Geranium 'Patricia'
Aquilegia 'Roman Bronze' (s)
Geranium pratense 'Purple Haze' (s, tavallinen vihreälehtinen)
Geranium pratense 'Mrs Kendall Clarke' (s)
Astrantia 'Sunningdale Variegata' (s)
Heuchera 'Palace Purple'
Heuchera 'Lime Pie'

Geranium ruprechtii (pikkuiset kukat, joita on paljon! matala)

Geranium 'Chrystal Lake' (kukkii innokkaasti, hyvin matala)

Geranium 'Patricia' (korkea)

Tämän alueen ja yllätyspuutarhan välillä on 60cm pajuaidat. Niiden tarkoitus on estää koirulaisia menemästä talon päätyyn, jotta tuijat ja tuiviot siellä säästyisivät ruskistavilta suihkuilta.

Syyskuu tuli ja yllätti

2009-09-01T23:13:00.007+03:00

Kesä ja puutarhabloggailu eivät nähtävästi ole toimiva yhdistelmä minulla. Puutarhassa on puuhailtu yhtä ja toista, löytyypähän kuvia ja jutun juurta jaettavaksi päivien lyhentyessä ja säiden viiletessä. Syyskuun ensimmäinen päivä. Kevätpuutarha-messuilta hankitut pionit odottavat yhä istutusta, samoin muutama muu tapaus. Kukkasipuleitakin on tulossa, tietysti. Pioneiden uuden kodin kunnostus on jo aloitettu, kun vaan ehtisi jatkaa lapiointihommia. Suunnitelmissa on romanttinen perenna-alue omenapuiden viereen: pioneja, daalioita, ritarinkannuksia, punahattuja. Vaaleanpunaista ja valkoista, ehkä jotain tummaa mausteeksi.

Daaliat kukkivat nyt hienosti! Ovat turhan työläitä esikasvatuksineen, mutta niin ihania, että taidan ne napata talveksi talteen ja taas nähdä saman vaivan ensi vuonna. Onneksi keväisin on niin intoa täynnä, että jaksaa tehdä kaikkea pähkähullua :)

Honteloita tomaatintaimia kannatti paapoa, päivittäin käymme lasten kanssa tarkistamassa onko kypsää satoa suoraan suuhun napattavaksi. Terassilla kasvavat Tornado-tomaatit ovat maukkaita! Onhan tämä aika villin näköinen puska, jossain vaiheessa tukia reilusti pidemmiksi kasvaneet varret romahtivat. Eivät onneksi katkenneet, vaan jatkoivat tyynesti herkkujen kypsyttelyä.

Terassin viereiselle alueelle istutin kaksi pensasmustikkaa, Chippawan ja North Countryn. Ensimmäisen kesän maisteluiden perusteella Chippawa on maukkaampi, enemmän metsämustikan kaltainen. North Country on makeampi ja miedompi.

Pensasmustikoiden kavereina on vaikka sun mitä, ja alue on valmis. Siis valmis, jippii! Taidanpa jatkaa juttua tästä ensi kerralla...

Musta hurmurimme täytti pyöreät 10v, onnea!

Lumipyry suosittelee

2009-08-06T13:21:00.002+03:00

Kirja: Brick Lane (Monica Ali). Bangladeshilaisyhteisön elämää Lontoossa. Todellinen lukunautinto! Seuraavaksi haluan nähdä kirjan pohjalta tehdyn leffan. Wikipedia kertoo kirjailijasta täällä.

Kirja: Humiseva harju (Emily Bronte). Klassikko, johon tartuin vasta nyt. Yllättävä, odotin jotain aivan muuta. Piinaavia luonnekuvauksia, surullisia kohtaloita. Tämänkin pohjalta tehdyt leffat/sarjat kiinnostavat.

DVD: North and South (BBC). Elizabeth Gaskellin romaanin pohjalta tehty neliosainen TV-sarja muutaman vuoden takaa, en tiedä onko tätä Suomessa esitetty. Ostin tämän hetken mielijohteesta Amazonilta tutkimatta sen tarkemmin taustoja. Sarja kertoo kuvitteellisesta työläiskaupunki Miltonista 1800-luvulla. Kaunis toteutus, upeita näyttelijöitä, ihana!

Tervetuloa näytökseen

2009-06-14T23:07:00.006+03:00

Talvella surullisen näköisiä riippuvine rullattuine lehtineen, keväällä piristyvät ja valmistelevat alkukesän ohjelmanumeroaan. Nyt se alkaa!

Pohjolan tytär oli viime kesänä pääosassa, joten tällä kertaa sivuosassa. Kauniina kuten aina, mutta hieman rauhallisempaa ja hillitympää.

Haaga, pirteä pinkki, kerää katseet puoleensa varjopenkissäni.

Haaga

Ensikertalainen Pekka oli pitkään keväällä surullisen oloinen, mutta yllätti suloisilla kukillaan.

Pekka joutui tahtomattaan sivuosaan, sillä vieressä loistaa

Hellikki! Huh, mikä tulitus ja tykitys. Tämä ei ainakaan jää huomaamatta.

Hellikki on paraatipaikalla valkoisen aidan vieressä ruokailutilamme suuren ikkunan alla.

Toisaalla, pienempää muttei vaatimattomampaa. Akileija Strawberry Ice Cream, oma kasvatti. Löytyisiköhän pakastimesta vielä mansikkajätskiä?

Sademasennus

2009-06-04T23:07:00.002+03:00

Positiivista psyykkausta: puutarha tykkää, kun vettä tulee. Silti sade masentaa ja harmittaa, tai oikeastaan surkea 7 asteen lämpötila veden tuloa enemmän. Hommia riittää toki sisälläkin, mutta viikonlopun hivelevä helle antoi niin tujun annoksen ulkoilmaelämää, että vieroitusoireet iskivät pahana.

Eilen saapui taimitilaukseni ja purin uudet tulokkaat tiukoista paketeista kylmästä hytisten. Osalle on paikka valmiina, mutta useimpien kanssa lapiohommat ovat vielä edessä. Lähinnä kokoelmassa on perennoja, mutta myös muutama pensasruusu.

Omenapuut päättivät olla kukkimatta tänä vuonna. Vanhuksen oikuttelun ymmärrän, samoin kuivuudesta siirretyn Keltakanelin, mutta miksi Pirjakin päätti liittyä joukkoon? Alppiruusut sentään ilahduttavat kukinnallaan, ei yhtä loisteliasta kuin vuosi sitten, mutta kaunista! Hellevi on niin pirteä pinkki, että häikäisee. Pekka vieressä jää seuralaisensa varjoon hempeän vaaleanpunaisena. Haaga availee ensimmäisiä kukkiaan, Mikkeli osallistuu jälleen vain muutamalla kukalla. Pohjolan Tytär oli pääosassa viime vuonna, ja nyt loistaa hiukan hillitymmin.

Lisää oikeita kesäpäiviä odotellessa...

Tulppaanien tulitusta

2009-05-24T23:00:00.005+03:00

Aamusta iltaan ihan pihalla. Leikkiä, kastelua, kaivamista, kärräämistä, järjestelyä, nauttimista, kupponen teetä, valokuvausta, koirille pallon heittämistä, aamiaista, lehden lukemista, grillaamista, päiväunia. Jipii, kesäolohuoneemme on taas vihreä, viihtyisä ja lämmin!

Hemisphere

Pink Impression on tuplasti muiden kokoinen, käyn ihastelemassa näitä monta kertaa päivässä. Ei herkkä ja sievä, vaan ylpeästi kaunis.

Puutarhan alkuperäisnarsisseja, huumaava tuoksu.

Nämäkin sitkeitä alkuperäisiä, omenapuuvanhuksen alta puskevat joka vuosi.

Angelique

Shirley

Ensimmäiset kesäkukat pääsivät terassille

Vieras ulkoavaruudesta, syvänmeren asukki, vaiko tarhavarjohiipan kummallinen kukka?

Kaivuuhommat ovat keskittyneet uudelle marjapensasalueelle. Siirretyt karviainen ja herukka saivat seurakseen kaksi uutta herukkaa, punainen hollantilainen ja musta Mortti. Siirretty herukka on joko punainen tai valkoinen, en muista kun sato on ollut niin surkeaa kuivassa paikassa.

Sitruunapuu

2009-05-16T23:38:00.002+03:00

Monta vuotta sitten viettäessämme Kalifornian vuotta kotimme edessä kasvoi sitruunapuu. Satoa oli saatavissa jatkuvasti ja paljon, naapuritkin kävivät toisinaan kysymässä saisivatko ottaa muutaman. Sitruunat olivat parhaita maistamiani, ohutkuorisia ja makean happamia. Toisinaan puussa näkyi hedelmiä, joilta puuttui kuori miltei kokonaan ja kerran äkkäsimme syypään itse teossa. Joku hiirirottamyyrä se pisteli hyvällä ruokahalulla sitruunan kuoria poskeensa.

Monta kertaa olemme harmitelleet, ettei tullut otettua näistä sitruunoista siemeniä talteen. On hauska leikitellä ajatuksella, että palaisimme joskus talolle ihan vaan nappaamaan muutaman sitruunan mukaan. Tämän kevään kylvöissä oli lasten toivomuksesta luomusitruunan siemeniä, ja tänään koulin kaksi itänyttä taimea. Niitä katsellessa on mukava muistella Kaliforniaa ja haaveilla talvipuutarhasta. Suosittelen muuten luomusitruunoita, niiden maku muistuttaa "oman" sitruunapuumme hedelmien aromia.

Talven jäljiltä on varmistunut muutama menetys ja myös iloisia yllätyksiä on ollut. Useimmat viime kesän itse kasvatetuista siementaimista ovat selvinneet, pääasiassa akileijoja, kurjenpolvia ja punahattuja. Toivottavasti ilahduttaisivat kukkimallakin. Myös heräteostoksena ostettu katsura on erinomaisessa kunnossa. Hortensia "Endless Summer" vaikuttaa täysin elottomalta, osittain oma moka kun istutin sen maahan melko myöhään. Suojaaminen olisi tietysti saattanut auttaa, mutta omassa puutarhassani kasvit kestäkööt omillaan. Punalehtinen salvia 'Purple Volcano' ei osoita heräämisen merkkejä, myös kurjenpolvien 'Sue Grug', 'Shocking Blue' ja 'Rozanne' suhteen näyttää heikolta. Idänunikko 'Patty's Plum' ei ole sekään näyttäytynyt.

Ensimmäiset tulppaanit ovat aukaisseet kukkansa: keltaista ja vaaleanpunaista, ei kuitenkaan samassa paikassa :) Narsissit jatkavat kukintaansa, kevätvuohenjuuri aloittelee. Raparperi puskee esiin keskeltä aiottua ja osin toteutettua polkua, lapiohommia siis edessä.

Kirjoittaako tehdystä ja tapahtuneesta vai unelmista ja suunnitelmista? Jälkimmäisiä riittää, mutta miten ihmeessä ne saisi toteutettua? Monien muiden blogeja seuratessa omat aikaansaannokset tuntuvat kovin vähäisiltä. Vaikka ei tietenkään pitäisi vertailla. Ja mikä tärkeintä, ei pitäisi ottaa minkäänlaista stressiä puutarhaharrastuksesta, jonka on tarkoitus olla vain ja ainoastaan rentouttavaa, mieluisaa, virkistävää ja hauskaa. Lohduttaudun ajatuksella, että blogien kuvat kertovat vain hyvin rajatun osan totuudesta, ja muillakin on kukoistavia voikukkajuolavehnävuohenputkikasvustoja ja sisällä vastaavasti kameran ulottumattomissa epämääräisiä roinatilpehöörikamakokoelmia. Lapsiperheissä tietysti lisäksi lastenhuoneesta alkaen satunnaisjakauma leluja tasaisesti ympäri huushollin. Onhan asia oikeasti näin, onhan?

Puuhailua pienin askelin

2009-05-06T22:38:00.003+03:00

Puutarhailuun on aikaa pieniä hetkiä silloin tällöin. Keltakaneli on nyt viimein siirretty uuteen kosteampaan paikkaan, toivottavasti juurtuu hyvin ja innostuu kasvamaan. Tarkoituksena on siirtää marjapensaita samalle alueelle, karviainen ja herukoita.

Taimien kouliminen on pahasti myöhässä, en ole erityisen yllättynyt... Jos viikonloppuna ehtisi hoitaa hommaa ulkona. Tänään laitoin itämään krassia ja tuoksuhernettä.

Kirkkaan keltaisia narsisseja on jo kukassa, muut värit antavat vielä odottaa itseään. Kevättähteä istutin syksyllä ensimmäistä kertaa, erittäin kaunis. Imikkä Rouva Kuu esittelee herkkiä vaaleanpunaisia kukkiaan. Kevätkello esittäytyy tänä vuonna kolmella kukalla, olisiko viime vuonna ollut yksi ainoa.

Viime yönä onneksi satoi. Ilma raikastui ja vihreys lisääntyi. Hujoppikoivuissa on jo heleä vihreys taustan kuusia vasten. Minulle juuri koivujen lehtien puhkeaminen on tärkeä kevään merkkipaalu.

Pekingin kesäpalatsi

2009-05-06T22:14:00.007+03:00

Vietin huhtikuussa viikon työreissussa Kiinassa ja yhtenä päivänä oli mahdollisuus omaan aikaan Pekingissä. Vierailin keisarillisessa kesäpalatsissa (Beijing Summer Palace), josta olin aiemmin lukenut ja nähnyt ohjelman. Päivä oli aurinkoinen, noin 20 astetta, mutta erittäin tuulinen. Etenkin rannoilla tuuli puhalsi oikein kunnolla.

Sinisade pehmensi karua kalliota

Kauniita vanhoja mäntyjä ja sininen kevätkukkameri

Upeita siltoja oli useampia

Näitä voimakkaasti leikattuja kauniisti kukkivia pieniä puita oli paljon, yleensä suurempien puiden väleissä. Jonkin opastaulun mukaan kyse olisi persikkapuista, mutta eivät kai ne kestä talven kovia pakkasia?

Veden ylle kaartuivat herkät pajut

Pionit olivat parhaimmillaan

Lapiointikuumetta

2009-05-03T22:04:00.002+03:00

Vappuviikonlopun lämpimät päivät ovat kuluneet pääasiassa ulkona. Terassit ja ulkokalusteet on pesty, kalusteet kaipaisivat vielä hoitoa ja hoivaa. Kevään ensimmäiset orvokit on hankittu, vielä kun ne saisi paperikassista ruukkuun. Kukkapenkeistä kurkistelee pirteitä alkuja. Iloinen olen etenkin viime vuonna itse kasvatetuista taimista, jotka sitkeästi kurkistelevat, vaikka pakkanen niitä alkutalvena kirjaimellisesti vatkasi ylös alas mullassa.

Krookukset, ensimmäiset narsissit ja muutama esikko ovat kukassa. Tulppaanit ovat hyvässä vauhdissa. Nurmikossa on häivähdys vihreyttä, puiden ja pensaiden silmut pullistelevat.

Olen aloittanut terassin ja aidan välisen istutusalueen teon kaivamalla nurmikkoa pois. Työ on käynyt yllättävät sujuvasti, savipitoinen maa on vielä mukavan pehmeää. Suunnitelma on jo melko selkeäni mielessä ja muutama asukkikin tuli hankittua eilen puutarhakauppakierroksella. Alueesta tulee varjon/puolivarjon alue, vihreä ja rehevä. Kukkaloistoa on suunnitteilla kärhöistä, jotka saavat kavuta kahta obeliskia pitkin aurinkoon.

Liian kuivassa kituvan pari vuotta sitten istutetun omenapuun siirto eteni hitusen: ehdin kaivamaan uutta kuoppaa kahden lapiollisen verran, kunnes isompi puutarha-apulaiseni ilmoitti erittäin terävästi, ettei siitä paikasta voi kaivaa. Hetken yritin pomoasenteella puskea vastustuksen läpi, mutta pakko oli perääntyä apulaisen kokonaisvaltaisen harmistuksen vuoksi. Onneksi aika auttaa näihin asioihin ja jo tunnin kuluttua apulainen ilmoitti suurpiirteisesti, että nyt saisi jatkaa hommia. Lapioin hiukan lisää ja homma jatkuu huomenna. Keltakanelin lisäksi ainakin karviainen saa muuttaa. Herukoista en ole varma kannattaako siirtää vai hankkia uusia.

Ei kuvia tällä kertaa, mutta pian otoksia toisenlaisista maisemista.

Pääsiäispuuhailuja

2009-04-13T22:46:00.003+03:00

Puutarhakausi on pyörähtänyt täysillä käyntiin. Vietin ulkona melkein koko päivän, vaikka sää ei ollut kovin ihmeellinen. Lasten kanssa silputtiin iso kasa oksia, joulukuusikin meni palasiksi. Siivosin perennapenkkejä, haravoin, piilotin ruukuissa kukkineet sipulikukat maahan, istutin daalioita esikasvatukseen. Puuterassit täytyisi pestä, harkitsen painepesurin hankkimista. Kannettiin kuitenkin jo kalusteet varastosta terassille, ne piti joka tapauksessa ottaa ulos, jotta saatiin oksasilppuri esiin.

Aloitin keittiöjätteiden kompostoinnin lämpökompostorilla vuosi sitten, ja hyvin on toiminut! Pysyi läpi talven sulana ilman mitään erikoiskonsteja, ja on jo muutaman viikon puksuttanut täydellä höyryllä. Jälkikompostointi vaatii vielä järjestelyjä. Olen käyttänyt yksinkertaista verkkokompostia, johon erittäin innokas ja sinnikäs kompostikoiramme on tutustunut perinpohjin. Verkon ympärillä on nyt vaikka mitä barrikadia ja suojaa, ei kovin kaunis eikä käytännöllinen ratkaisu. Hankintalistalla on siis kompostikoiralta suojattu pönttö.

Ensimmäiset krookukset availivat kukkiaan aurinkoisena päivänä. Narsissit ja tulppaanit kurkistelevat varovasti maasta, krookukset vähän rohkeammin. Istutin paljon sipuleita syksyllä, jännittää miltä ne näyttävät kuukauden kahden kuluttua.

Yksi omenapuu on siirtolistalla, mittailin sille tänään uutta paikkaa. Haluaisin muutaman hedelmäpuun, muutaman marjapensaan. Kevätkuvastoja ja kirjoja selaillessa mieli muuttuu, haluaisin kokeilla tätä ja tuota ja vielä sitäkin. Kirsikkapuulle keksin jostain paikan, samoin pensasmustikoille. Muita vielä mietin.

Taimia pitäisi koulia. En liene ainoa...

Kuvat: Kew Gardens, Lontoo, huhtikuu 2007

Messuilla ja muutakin

2009-03-28T21:53:00.004+02:00

Olin torstaina Kevätpuutarha-messuilla. Flunssanpoikanen verotti hiukan voimia, mutta sinnikkäästi kävin läpi kiinnostavimmat pisteet. Löysin mieluiset korituolit ja pienen pöydän etupihalle, helppohoitoista mustaa polyrottinkia. Yleensä suosin puuta ja luonnonmateriaaleja, mutta nämä olivat kooltaan ja malliltaan juuri passelit. Kalusteet haettiin tänään kotiin, ja siellä ne nyt ovat ulkona lumipyryssä.

Hankin messuilta ensimmäiset pionini: Bowl of Beauty, Sarah B, ja Immaculee. Tarjolla oli vaikka mitä ihanuuksia, vaikea oli valita. Nämä on tarkoitus laittaa samaan ryhmään, lisäksi vaikka kurjenpolvia, mirrinminttua, ja tummia kurjenmiekkoja (näitäkin ostin messuilta). Ostin myös sinisarjan juurakoita, ajattelin kokeilla terassilla ja talvetusta kellarissa. Katselin kovasti kasvihuoneita ja ostin yhden kirjan aiheesta.

Olen pyöritellyt puutarhasuunnitelmaa, nyt on jonkinlainen hahmotelma olemassa päälinjoista. Jatkan suunnitelman luonnostelua ja ideointia, vähitellen tarkentaen. Pihan takaosaan on tulossa salainen oleskelupaikka, joka olisi piilossa terassilta katsottaessa. Kasvivalinnat takaosaan ovat hankalia koivujen takia. Lisäksi toisella sivulla on kallio melko lähellä maanpintaa, joten sinne täytyy löytää kuivassa pärjääviä asukkeja.

Kevätkylvöt jatkuivat tänään:
- Rairuohoa :)
- Bellis perennis (sekoitus eri värejä)
- Papaver orientale 'Oriental Royal Wedding' - kuvassa ihana!
- Heuchera 'Emperors New Clothes'
- Mirrinminttu
- Delphinium 'Galahad'

Tomaateista 'Tornado' on itänyt hyvin, mutta 'Minibel' ei lainkaan. Ja jälkimmäistä laitoin tietenkin itämään enemmän.

Mittauksia

2009-03-22T22:30:00.003+02:00

Olen tehnyt puutarhasta pohjapiirrosta ensi viikolla alkavaa suunnittelukurssia varten. Joku käy siirtelemässä puita öisin metrin sinne toisen tänne, kun en saa mittauksia täsmäämään. Nyt viimein Joku on luovuttanut, ja sain aikaan tyydyttävän pohjan suunnittelua varten.

Toinen erä kevätkylvöjä tehty:
- Papaver orientale 'Coral Reef'
- Geranium pratense 'Striatum'
- Sanguisorba officinalis (Rohtoluppio)
- Geranium shikokianum
- Salvia nemorosa superba 'Blue Queen'
- Aster alpinus
- Verbascum 'Flush of white'
- Primula denticulata
- Tädyke (Englannin kodin pihalta, tähkätädyke?, korkea sinilila)
- Geranium phaeum 'Lily Lovell'
- Geranium ibericum

Muutamia kokeiluja tässäkin, en tiedä kaikkien talvehtimisesta, enkä sen puoleen itämisestäkään. Mutta sehän on osa jännitystä.

Harmautta pakoon

2009-03-15T22:42:00.004+02:00

Muuten ihana sunnuntai, mutta niin harmaata ja ankeaa ulkona. Sain tilaisuuden lähteä pikavirkistysreissulle Plantageniin, ihan yksin. Ei ketään hengittämässä niskaan, kiskomassa kädestä, jalasta, mistä vaan kiinni saa, juoksemassa karkuun, tekemässä sitä tätä ja tuota (luvatonta). Viime kesän onnistuneen daaliadebyytin jälkeen valikoin tulevan kesän iloksi pari vaaleanpunaista kaunotarta sekä viileän valkoisen version. Muutama mielenkiintoinen siemenpussi löytyi myös. Kevättunnelmaa tuomaan helmihyasintteja ja pikkunarsisseja, jotka kaikki löysivät jo paikkansa keittiöstä tai olohuoneesta.

Katselin ulkokalusteita. Haluaisin etupihalle oven viereen pari tuolia ja pienen pöydän, aurinkoisiin iltapäivä- ja iltahetkiin. Vielä ei löytynyt mieluista.

Ensimmäinen erä siemenkylvöjä tehtiin yhteistyössä lasten kanssa viikko sitten:
- Sulkaneilikka
- Idänunikko 'Fruit Punch'
- Helenium autumnale 'Helena Red Shades' ja 'Autumn Leaves'
- Kultatesma
- Elefanttiheinä
- Nepera parnasica (talvenkestävyys? kokeilu...)
- Nepeta subsessilis 'Pink Dreams' (talvenkestävyys? kokeilu...)
- Echinops ritro
- Scabious caucasica
- Muutamaa erilaista tomaattia ruukkukasvatukseen terassille
- Lasten iloksi sitruunan ja greipin siemeniä. Odottavat kovasti satoa :)

Huomenna voisi jatkaa toisella erällä.

Elämäni ensimmäiset daaliat

Fascination oli nimensä veroinen. Kuva haalistaa kukan kirkasta väriä, upeat tummat lehdet. Tämä talvehtii kellarissa ja toivottavasti ilahduttaa jälleen tänä vuonna.

Marble ball ei ehtinyt kukkia yhtä hyvin, ja jäi puolivahingossa talveksi maahan.

Varjon asukit - kesäkuu

2009-03-11T23:11:00.006+02:00

Kevään rauhallinen ja rajoitettu vihreys kukkivine piristyspilkkuineen muuttuu kesäkuussa vihreäksi viidakoksi, kun niin pienet kuin isotkin asukit pääsevät vauhtiin. Viime kesänä sain nauttia ensimmäisen kerran kunnolla rhodojen kukinnasta. Loisteliasta!

Pohjolan tytär, kesän vaaleanpunainen unelma!

Mikkeli oli säästeliäin kukkija viime vuonna, mutta aukaisi sentään muutaman kaunottaren ihasteltavaksi.

Haagan pirteää pinkkiä.

Rhodojen kavereina pallotuijia ja varjohiippaa. Varjohiippa on yllättänyt kasvuinnollaan, ja yrittää parhaansa mukaan peittää pallotuijat.

Tämä kuunlilja on erityisen kaunis aloittaessaan kasvuaan.

Tummakurjenpolvi, erilaista kauneutta ja vauhdikasta kasvua. Leikkasin loppukesästä aika reippaalla kädellä, jotta naapurit jaloangervot saivat oman esiintymisvuoronsa.

Rönsytiarella ja taponlehti pitävät majaa pilvikirsikan juurella.

Toisella puolella tiarellan kaverina tuivio.

Lumipallo keskellä kesää! Lumipalloheisi oli aika reppana viime kesänä kirvojen vuoksi. Eikä ollut ainoa, pilvikirsikkakin sai reilun osansa. Jopa perennoissa oli runsaasti kirvoja, mitä en ole aiempina vuosina huomannut.

Kuinkas sitten kävikään?

Kesäkuun lopun raekuuron jälkeen juuri upean kukoistuksen saavuttaneet kuunliljat näyttivät loppukesän tältä.

Varjon asukit - kevät

2009-03-06T22:36:00.006+02:00

Takapihaamme rajaa valkoiseksi maalattu lauta-aika, korkeutta noin 160cm. Tontin eteläreunalle, eli aidan pohjoispuolelle tein varjopenkin. Tämä oli ensimmäinen suurempi kokonaisuus, jonka itse suunnittelin ja toteutin. Ekat asukit istutin syksyllä 2005 ja loput keväällä 2006. Alue on noin metrin levyinen, pituutta hiha-arviona 12 metriä. Tein kohopenkin savimaan päälle, reunustettu turveharkoilla. Olen ollut aika tyytyväinen alueeseen, muutamia kohtia tekisin nyt toisin. Alue on rehevä ja mielenkiintoinen seurata keväästä syksyyn. Täällä majailevat myös ensimmäiset ikiomat rhodoni, lajikkeet ovat Haaga, Mikkeli ja Pohjolan tytär. Lisäksi on yksi pikkuinen Elviira, joka ei ole toistaiseksi kukkinut, ja joka taistelee elintilasta pikkutalvion kanssa.

Huhtikuu

Varjopenkki huhtikuun lopulla ilta-auringossa. Krookukset tuovat hiukan väriä. Aita kaipaa vielä toista maalikerrosta.

Toukokuu

Valitsin varjopenkkiin valkoista, vaaleanpunaista ja sinivuolettia. Tämä herkkä keltainen kevätpiristys on ainoa poikkeus, ja pidän siitä kovasti. Koiranhammas ei koreile nimellä. Haluaisin näitä lisää ja kokeiluun muitakin värejä. Kaunis!

Kirjopikarililja näytti kuvissa oudolta, jopa rumalta. Päätin kuitenkin kokeilla, ja eihän näistä voi olla tykkäämättä. Väri ja kuvio on ihmeellinen, täysin omanlaisensa. Kasvavat varjopenkissäni melko korkeiksi ja viime kesänä tuli tällainen hauska trio. Liljakukot pitävät myös näistä...

Aloittaa kukinnan aikaisin ja jatkaa pitkälle, rehevä luotettava kesäpikkusydän. Viehättävä ja viekas, yrittää valloittaa muidenkin asukkien alueita. Sain vinkin viime kesänä, ja leikkasin osittain reilusti alas, kun oli liiankin rehoittava. Teki hetkessä uutta kaunista lehdistöä ja kukkaa.

Marjatuomipihlaja kevätasussa.

Toukokuun lopussa Pohjolan Tytär enteilee kauniita päiviä!

Mitä ehtii yhdessä kesässä?

2009-03-01T00:30:00.005+02:00

Pää pursuaa suunnitelmia tulevalle kesälle, mutta mihin aika ja jaksaminen oikeasti riittää? Tavoitteena ei ole saada "valmista" puutarhaa, vaan edetä pieni paikka kerrallaan. Viime kesän juttuja:

Terassien välinen istutusalue (postaus tammikuussa).

Portin viereen puumaisten siperianhernepensaiden juureen perennapenkki (tätä on tarkoitus vielä jatkaa): päivänliljoja, kurjenpolvia, kurjenmiekkoja, idänunikoita jne. Tulppaanin sipuleita kätkin tänne paljon, hempeitä sävyjä.

Portin toisen puolen pieni istutusalue: pylväskataja, angervoja ja keijunkukkia. Katettu sepelillä.

Alue syyskuussa ilman heucheroita, jotka olivat isoissa ruukuissa joulukuulle saakka (laiskuutta). Enpä ole ennen tehnyt istutushomia joulukuussa, toivottavasti selviävät talvesta.

Talon päädyn istutukset. Tämä on talon seinän ja aidan rajaama alue, reilu pari metriä leveä. Talomme tontti oli alunperin tuplakokoinen, ja olohuoneestamme on suuret ikkunat suoraan kohti korkeaa valkoista lauta-aitaa, jonka takana on naapuritalo. Tavoitteenani on luoda tästä kapeasta tilasta alue, joka on ensisijaisesti kaunis katsella sisältä ympäri vuoden. Paljon ikivihreää, korkeuseroja, talvella valoja. Tein suuren osan istutuksista myöhään syksyllä, mutta homma jatkuu vielä tänä vuonna. Kasvillisuutta: kartio- ja pallotuija, rhodo, tuivio, angervo, mahonia, sara, keltakirjokanukka, katsura (kokeilu...). Aluskasvillisuutena varjoyrttiä, pikkutalviota ym. Tulossa vielä mahdollisesti: purppuraheisiangervo "Diabolo".

Tältä pääty näytti ennen aloitusta, kasvoi vaikka mitä villiä...

Etupihalla on rikkaruohojen valtaama rinnealue, jota sain hiukan kunnostettua eteenpäin. Yläosassa on vuorimäntyjä (aikaisemman omistajan istuttamia), joita typistän vuosittain. Näiden alusta kasvoi juolavehnää ja muita kavereita. Katoin alustan suodatinkankaalla ja sepeliä päälle. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Mäntyjen käkkäräiset varret tulevat hienosti esiin sepelipintaa vasten, etenkin kun niitä katsotaan alaviistosta. Rinnepenkin alaosaan tuli reunus isoista kivistä, jotka purettiin aiemmin takapihalta. Vuorimäntyjen alle tuli auringosta nauttivia perennoja: mirrinminttua, verikurjenpolvea, salviaa, tähkätädykettä, ohotanmarunaa ja muutama kokeilu. Lähtivät hyvin kasvuun jo viime kesän aikana, joten paikka näyttää olevan niille mieluinen. Rinnealueen kunnostus jatkuu tänä vuonna. Viime vuonna myrkytin voikukkaa ja vuohenputkea pariinkin otteeseen.

Kuvassa uusin alue oikealla vuorimäntyjen alla

Näiden lisäksi aloitin vielä suurehkon istutusalueen takapihalle. Tästä on tarkoitus tulla puolivarjoinen alue, jossa on sekä pensaita että perennoja. Syksyllä istutin tänne paljon siemenestä kasvatettuja taimia, jännä nähdä miten ne sieltä ponnistavat tänä vuonna. Lisäksi narsisseja ja tulppaaneita.

Tarkoitus olisi tehdä alueesta 3-4 kertaa tämän kokoinen

Jälkeenpäin ajatellen: aika paljon tuli tehtyä viime vuonna, mutta pieniä alueitahan ne ovat pihan kokoon nähden. Viimeistelemistä ja loppuunsaattamista riittää. Teen ja aion tehdä hommia nauttien, en pakosta.

Titsey Place

2009-02-21T22:32:00.005+02:00

Englannin vuoden muistelua pakkasten keskellä. Melko lähellä asuinpaikkaamme oli Titsey Place, jossa kävimme useampaankin kertaan. Paikka oli rinteessä, ja korkeuserot ja avarat näkymät toivat puutarhaan oman viehätyksensä. Parasta mielestäni oli kuitenkin suuri hyötytarha, tiilimuurien ympäröimä, huolella hoidettu ja kauniisti toteutettu. Vihannesten joukossa paljon kesäkukkia, kosmoksia ja muhkeita daalioita. Kasvihuone, jossa aprikoosi- ja persikkapuut kasvoivat seiniä pitkin. Hyvän mielen paikka.

Aurinkoista elämää

2009-02-15T21:24:00.004+02:00

Tänään oli odotettu päivä: aurinko paistoi jälleen sisään ikkunoista! Talomme ja pihamme on vuoden pimeimmät kuukaudet kokonaan katveessa, siitä pitää huolen lähimetsikkö. Mutta kun tämä merkkipaalu on ohitettu, riittää aurinkoa taas pitkään. Koirien ja pojan kanssa kävimme nauttimassa talvisäästä, kukkulan kuningas valloitti kaikki suuret lumikasat matkan varrella.

Sain kolme vuotta sitten lahjaksi perhosorkidean, valko-vaaleanpunaisen unelman. Se kukki pitkään ja jatkoin kukinnan jälkeen hoitamista tyyliin "kastellaan kun muistetaan". Englannin vuotemme ajan orkidea oli hoidossa sisareni luona. Nyt paikasta toiseen kiikutettu hoidokki on tehnyt vahvan kukkavarren, joka on täynnä nuppuja. Pian saa taas nauttia ihanuudesta! Lisäksi minulla on pari venuksenkenkää, mutta niissä ei ole merkkejä kukkavarresta.

Kevättä ilmassa, viime kevättä muistellessa:

Odotellessa

2009-02-09T22:27:00.004+02:00

Puutarha pyörii ajatuksissa päivittäin, näin lumen ja jään keskelläkin. Tai ehkä juuri siksi. Mikä määrä voimaa odottaakaan lumen alla kevään tuloa, valoa ja lämpöä. Hiljainen ja pysähtynyt puutarha, rauhallisena ja levossa. Puutarhuri ei lepää, vaan unelmoi ja suunnittelee. Ilmoittauduin pihasuunnittelukurssille saadakseni uusia tuulia pohdintoihin. Sitä varten täytyisi pihasta tehdä mahdollisimman tarkka pohjapiirros. Hujoppikoivujen koordinaatit ovat siis selvityslistalla. Aita helpottaa mittaamista huomattavasti, kun yhden aitavälin pituus on tiedossa. Olen tehnyt jo alustavan pohjan, ja siihen maastomittausten perusteella käsittämättömiä harakanvarpaita, joista en todennäköisesti saa enää selvää puhtaaksikirjoitusvaiheessa.

Talvi-iltoihin kuuluu puutarhalehtien ja -kirjojen lukeminen. Olen pitkään ollut Kotipuutarha-lehden tilaaja. Viherpiha parani viime vuoden aikana, ja tilasin senkin. Kotipuutarha on puolestaan menettänyt pisteitä, pidin enemmän aiemmasta versiosta, jossa enemmän luettavaa ja vähemmän tunnelmointia. Toki tunnelmointi on oleellinen osa puutarhaa, mutta olisi mukavaa, jos edes yksi kotimainen lehti olisi tuhtia asiaa. Englannin vuoden aikana tutustuin sikäläiseen tarjontaan: Gardener's World, BBC Gardens Illustrated, English Garden ja RHS:n The Garden. Kaikki mieluisia ja omanlaisiaan. Olen toivoton tapaus lehtien kanssa, niitä kertyy vinot pinot, vaikka osa menee kiertoonkin. Piristävä vaikutus on kuitenkin niin suuri, että sallin tämän pienen paheen itselleni.

Iltapuhteita ja ruusujen lumoa

2009-02-03T23:20:00.005+02:00

Tein eilen talon hiljennyttyä ensimmäiset siemenkylvöt. Kiikutan purkit vielä tänään ulos, pääsevät nimittäin luontoäidin kylmäkäsittelyyn. Ensimmäinen kerta, kun kokeilen moista. Mielenkiintoista nähdä mitä purkeissa tapahtuu kevään koittaessa. Mukana oli akileijoja, geraniumia, ja muutamaa muuta. Tarkoitus oli laittaa esikkoakin, mutta uusi siemenpussi tuotti yllätyksen: typötyhjä. Pohdin kyllä mahdollisuutta, että siemenet olivat liian pieniä havaittaviksi paljailla silmillä, mutta en kuitenkaan kaatanut pussin "sisältöä" purkkiin. Viime vuonna hoivasin pitkään piharatamon oloista tainta, joten mieluummin nyt keskittäisin voimavarat oikeisiin kohteisiin.

Suunnitelmissa on kasvattaa näiden lisäksi muita perennoja siemenistä, sekä muutama tomaatin taimi terassilla kasvatettavaksi. Haaveilen kasvihuoneesta, sellaisesta romanttisen rehevästä, joka olisi kaunis ja hyödyllinen. Pieni pöytä ja tuolit teehetkien viettämiseen. Haaveilu ja suunnittelu sallittakoon, aikaa ei nyt ole, mutta josko muutaman vuoden kuluttua? Tai ehkä jo ensi vuonna...

Ruusuiset unelmat ovat tärkeitä. Tässä kesän 2007 kaunottaria Wisley Gardenin ruusutarhasta.

Uskolliset ystäväni

2009-01-23T22:37:00.003+02:00

Esittelyssä uskolliset ystäväni, lenkkikaverini, kainalokoirani, kompostin tonkijat, villit veteraanit, rakkaat hurrikaanini.

Harmaa huippunopea levoton sielu 10v:

Musta sinnikäs optimisti, ikuinen touhottaja 9v (testaa tässä yrttipenkkiä ennen varsinaisia asukkaita):

Yhteinen harrastuksemme agility asettaa omat vaatimuksensa puutarhalle. Esteet pitkin poikin nurmikkoa eivät ehkä muista ole niin kovin esteettisiä :)

Hever Castle

2009-01-18T22:20:00.004+02:00

Kesäisen lämpimänä vappupäivänä 2007 tutustumiskohteenamme oli Hever Castle, 1200-luvulta oleva linna, joka oli Anne Boleynin lapsuudenkoti. Kuvat puhukoot puolestaan tästä kauniista paikasta!

Rajattomat mahdollisuudet

2009-01-16T22:11:00.004+02:00

Kuulun näemmä siihen porukkaan, jonka mielessä alkaa heti uuden vuoden jälkeen hyrrätä mielettömät mahdollisuudet uutena puutarhavuotena. Tein ihan pienen siementilauksen. Koitan olla katsomatta enää siemenluetteloita ja nettikauppoja. Suunnitelmia on paljon, koitan laittaa niitä tärkeysjärjestykseen ja saattaa projekteja loppuun saakka. Etupihamme on hieman kaaoksessa, multakasaa, sepelikasaa, betonikiviä, järkyttäviä pöheikköjä, yksi ylimääräinen auto. On siellä muutama valmis kohtakin. Haluaisin etupihalta kaikki nurmikot pois, jotta ruohonleikkuria ei tarvitsisi raahata lainkaan etupihalle. Pensaita, havuja, maanpeiteperennoja, sipulikukkia... Etupiha on ehdottomasti tämän vuoden hommien kärkipäässä.

Takapihalla on muutama valmis istutusalue. Olen yrittänyt hahmotella yleissuunnitelmaa, jotta toteutukset eivät olisi pieniä yhteensopimattomia piiperryksiä. Vaikeaa! Talomme terasseineen on hyvin suoraviivainen. Puutarhaunelmani avainsanoja ovat kuitenkin pehmeys, vihreys, rehevyys, cottage garden, erilaiset tilat, yllätyksellisyys. Haaveilen edes pienestä salaisesta sopukasta, joka olisi täysin piilossa katseilta. Yleinen neuvo on listata asiat ja toiminnot, joita puutarhaansa haluaa. Omani taitavat olla niitä yleisiä: toisaalta paljon ihania istutuksia, toisaalta tilaa lapsille ja koirille leikkiä ja temmeltää. Kasvihuoneen haluaisin muutaman vuoden kuluttua, sille olisi järkevää miettiä paikka jo nyt. Muutama hedelmäpuu, marjapensas, vähän sitä sun tätä ja vielä tuotakin. Nurmialue järkevästi leikattavissa, eli selkeät istutusalueet. Piirtelen erilaisia suunnitelmia ja määrätietoisen joustavasti sitten niitä noudatan :)

Viime vuonna innostuin kasvattamaan siemenistä erilaisia akileijalajikkeita. Toivottavasti taimet selviävät talvesta, routa oli myllertänyt kukkapenkkiä melkoisesti ja lämpimänä päivänä koitin painella ylösnousseita taimia takaisin maahan. Kaikki syvälle työnnetyt nimilaput olivat nousseet ylös, joten arvailuksi menee... Nämä ovat kuitenkin alkuperäisiä asukkeja, eli edellisen asukkaan istutuksia. Hempeä vaaleanpunainen oli mukava yllätys, aiemmin oli näkynyt vain perussinistä. Kaunis sekin seuralaisensa kultatyräkin kera.

Kivipuron solinaa ja kolinaa

2009-01-15T21:51:00.010+02:00

Viime keväänä heti säiden salliessa jatkoin projektia, joka oli saatettu alulle ennen Englantiin muuttoamme. Kesällä 2006 rakensimme uudet puuterassit, iso olohuoneen eteen ja pienempi kodinhoitohuoneen ulko-oven eteen. Kumpikin ovat siis takapihan puolella ja samalla sivulla taloa. Terassien väliin rakensimme "sillan". Näin talon seinän ja sillan väliin jäi noin 2m x 8m alue, johon suunnittelin istutukset. Paikka on aika paahteinen ja sokkeliremontin jäljiltä halusin siihen kasveja, jotka pärjäisivät mieluiten kokonaan ilman kastelua. Katajia, kääpiövuorimäntyjä, pari kvitteniä, keltalehtistä japaninangervoa, nukkapähkämöä, mirrinminttua, komeamaksaruohoa...

Kesken toteutuksen päätin myös laittaa pienen yrttipenkin lähimmäs isoa terassia. Olin pari vuotta aiemmin tehnyt turveharkoista yrttipenkin, mutta se oli joutunut purkulistalle huonon sijainnin ja ikävän ulkonäön vuoksi. Opin kantapään kautta, etteivät turveharkot sovi aurinkoiselle paikalle, ne kuivuvat ja kutistuvat, multa valuu väleistä ja reunus on epäsiisti. Uusi yrttipenkki osoittautui loistavaksi ratkaisuksi! Voin hipsutella sukkasillaan keittiöstä hakemaan tuoreita makuja, vielä marraskuussa napsin sinnikästä sitruunamelissaa kalaa maustamaan.

Istutin uudet asukkaat suodatinkankaan läpi ja katteena käytin punaista puuhaketta. Väri oli loppujen lopuksi liiankin punainen, ehkä käytän seuraavaksi ruskeampaa sävyä, kun katetta täytyy kuitenkin aika ajoin lisätä. Muuten olen ollut oikein tyytyväinen hommaan. Keskelle aluetta syntyi kivipuro, joka on solissut ja kolissut paljon aktiivisemmin kuin etukäteen arvasin! Skyrocket-katajien talvikestävyys selviää ajan kanssa, mutta se on varmaa, että nelijalkaiset lannoittajat muotoilevat niistä hieman erikoiset. Yksi "rungollinen" tuija meillä jo onkin keskellä pihaa, koiranomistajat varmasti tuntevat tämän lemmikkien innokkuuden vaikuttaa havukasvien malliin.

Huhtikuussa 2008:

Toukokuussa 2008:

Kesäkuussa ylätti raekuuro:

Syyskuussa oli jo rehevämpää. Yrttipenkkiin istutin vain sellaisia lajeja, joita käytän paljon: timjamia, ruohosipulia, salviaa, oreganoa, sitruunamelissaa. Laventelia on mukava tuoksutella muuten vain. Tavoitteenani ei ole säilöä yrttejä, vaan käyttää niitä tuoreina. Ihana kesäruoka: tuoreita tomaatteja pilkottuna pieniksi paloiksi, oliiviöljyä, tuoreita yrttejä silputtuna, vähän suolaa ja pippuria, sekoitus ja tarjoillaan pastan kera. Helppoa ja herkullista!

Oma viehätyksensä on marraskuisessakin näkymässä:

Miksi kivipuro oli kesällä niin kovin aktiivinen?

Puron kauniita pyöreitä kiviä löytyi kesän aikana monista yllättävistä paikoista, kuten pikkuneidin vaipasta :)

Hujoppikoivut

2009-01-12T22:18:00.005+02:00

Wisleyn kuvista siirryn omaan puutarhaan, takapihalle, puuhapaikkaani, johon tutustumisen aloitin reilut viisi vuotta sitten. Tontin koko on 1500 neliötä. Vähän enemmän kuin pikkupiha, mutta paljon vähemmän kuin unelmieni paikassa. Kuitenkin erittäin sopiva ja riittävä kaikille käyttäjille, eikä kaikkien unelmien tarkoitus olekaan toteutua. Tontti rajoittuu kuusimetsäkaistaleeseen, jonka reunassa kuusien tummaa tunnelmaa pehmentävät hujoppikoivut. Niitä on puutarhan takaosassa monta, muutaman huonokuntoisen kaadoimme viime kesänä. Hujopit muodostavat suojaisan tunnelman ja vaikka ne rajoittavatkin muita istutuksia, pidän niiden huojunnasta tuulessa ja kauniista valkeista rungoista.

Alimmassa kuvassa näkyy vilaus takanurkassa olevasta varastosta, sekä koko takapihan rajaava valkoinen lauta-aita. Aidan on mieheni itse rakentanut ja vielä muutama kohta siitä on viimeistelemättä. En osaa arvioida hujoppikoivujen korkeutta, mutta vertailun vuoksi: aita on 160cm korkea. Koivujen edessä näkyy omenapuuvanhus. Se oli alunperin talon paikalla, ja siirrettiin alta pois nykyiseen paikkaansa. Latva on oudosti katkaistu, ja puu hassun mallinen. Pari vuotta meni ilman yhtäkään kukkaa. Puuparka on joutunut olemaan aloittelevan puutarhurin leikkausharjoitusten kohteena. Viime kesän kaunis kukinta ja pieni hyvänmakuinen omenasato kuitenkin palkitsivat! Tämä omenapuu on tärkeä myös siksi, että etsiessämme asuntoa tein toivelistan tärkeimmistä asioista. Yksi toivelistan kohta oli "omenapuu pihalla", joten olen suorastaan velvoitettu tätä puuta hoivaamaan. Vanhuksen kaveriksi on istutettu nuorisoa. Toinen on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta toinen on liian kuivassa paikassa ja uusi paikka on haussa.

Niin, se maaperä. Savea, savea, savea. Paikoitellen kallio lähellä pintaa ja kuivaa. Yhdessä kohdassa taas vuodesta riippuen rehevää ja kosteaa, liiankin märkää. Aurinkoa ja varjoa. Kaikenlaisia alueita siis löytyy, mutta lapiointihommat vaativat paljon voimaa.

Wisley helmikuun auringossa

2009-01-06T22:32:00.003+02:00

Sumu väistyi yhtäkkiä ja takaa tuli esiin sinitaivas. Aurinko lämmitti mukavasti ja nautin lounaan terassilla. Vaikeinta Wisleyssä oli päättää jälkiruoka: suklaakakkua vaiko porkkanakakkua.

Helmikuussa oli yllättävän paljon kukkaloistoa. Erilaista kuin kesällä, herkempää ja hiljaisempaa.

Päätin puutarhakierroksen tuttuun tapaan: taimimyymälässä ja kaupassa. Wisleyn kauppa on aarreaitta, sieltä tarttui aina jotain mukaan. Taimimyymälässäkin oli taatusti vaikka mitä mielenkiintoista, mutta päätin olla katsomatta kasveja sen tarkemmin. Muuttomme oli jo lähellä, ja energiani ei olisi riittänyt taimista huolehtimiseen ja pakkaamiseen. Sen sijaan ostin elämäni ensimmäiset daalian juurakot, jotka muistuttivat kotimaahan palattuamme ikiomasta Wisley-päivästäni.

Salaisen puutarhan tunnelmaa

2009-01-05T22:43:00.009+02:00

Muistelen vielä ihmeellistä helmikuun talvipäivää Wisley Gardenissa. Tämä oli ainutlaatuinen visiitti, silloin sain tilaisuuden vierailla Wisleyssä yksin. Luksusta pienten lasten äidille! Valitsin itse reittini ja ihmettelyn aiheeni. Aurinko hohti sumun läpi, jopa hiukan aavemaisesti. Salaisen puutarhan tunnelma oli täydellinen.

Eksoottiset kasvatit toppapuvuissaan näyttivät aika hellyttäviltä. Kyseessä oli talvehtimiskokeilu.

Tiukasti trimmatut hedelmäpuut talviasussa. Karun kaunista.

Ruukkupuutarhassa on jo elämää!

Hyppy toiseen tunnelmaan ja värimaailmaan.

Wisley Glasshouse avattiin kesäkuussa 2007, Kuningatar Elizabeth oli kunniavieraana. Helmikuussa aavikkomaisemassa oli pirteitä vierailijoita.

Pohdintaa ja harkintaa

2009-01-04T22:08:00.000+02:00

Pitkään on mielessäni pyörinyt pääasiassa puutarha-aiheisen päiväkirjan perustaminen. Tarkoituksenani olisi kirjata tänne oman puutarhan tunnelmia ja suunnitelmia, sekä muistella Englannin vuoden puutarhakokemuksia. En aseta kuitenkaan sen kummempia rajoja, joten muutakin tarinointia saattaa ilmestyä. Tervetuloa kyläilemään blogiini!

Lumettoman pakkaspäivän tunnelmaan sopii helmikuinen kuva Wisley Gardenista (Surrey, Englanti). Aamu oli kylmä ja puutarha oli kietoutunut satumaiseen sumuun. Iltapäivästä tuli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen! Vierailin Wisleyssa useaan kertaan, ja monet tulevat kuvamuistoni ovatkin sieltä.