23.1.2009

Uskolliset ystäväni

Esittelyssä uskolliset ystäväni, lenkkikaverini, kainalokoirani, kompostin tonkijat, villit veteraanit, rakkaat hurrikaanini.

Harmaa huippunopea levoton sielu 10v:



Musta sinnikäs optimisti, ikuinen touhottaja 9v (testaa tässä yrttipenkkiä ennen varsinaisia asukkaita):



Yhteinen harrastuksemme agility asettaa omat vaatimuksensa puutarhalle. Esteet pitkin poikin nurmikkoa eivät ehkä muista ole niin kovin esteettisiä :)

18.1.2009

Hever Castle

Kesäisen lämpimänä vappupäivänä 2007 tutustumiskohteenamme oli Hever Castle, 1200-luvulta oleva linna, joka oli Anne Boleynin lapsuudenkoti. Kuvat puhukoot puolestaan tästä kauniista paikasta!

















16.1.2009

Rajattomat mahdollisuudet

Kuulun näemmä siihen porukkaan, jonka mielessä alkaa heti uuden vuoden jälkeen hyrrätä mielettömät mahdollisuudet uutena puutarhavuotena. Tein ihan pienen siementilauksen. Koitan olla katsomatta enää siemenluetteloita ja nettikauppoja. Suunnitelmia on paljon, koitan laittaa niitä tärkeysjärjestykseen ja saattaa projekteja loppuun saakka. Etupihamme on hieman kaaoksessa, multakasaa, sepelikasaa, betonikiviä, järkyttäviä pöheikköjä, yksi ylimääräinen auto. On siellä muutama valmis kohtakin. Haluaisin etupihalta kaikki nurmikot pois, jotta ruohonleikkuria ei tarvitsisi raahata lainkaan etupihalle. Pensaita, havuja, maanpeiteperennoja, sipulikukkia... Etupiha on ehdottomasti tämän vuoden hommien kärkipäässä.

Takapihalla on muutama valmis istutusalue. Olen yrittänyt hahmotella yleissuunnitelmaa, jotta toteutukset eivät olisi pieniä yhteensopimattomia piiperryksiä. Vaikeaa! Talomme terasseineen on hyvin suoraviivainen. Puutarhaunelmani avainsanoja ovat kuitenkin pehmeys, vihreys, rehevyys, cottage garden, erilaiset tilat, yllätyksellisyys. Haaveilen edes pienestä salaisesta sopukasta, joka olisi täysin piilossa katseilta. Yleinen neuvo on listata asiat ja toiminnot, joita puutarhaansa haluaa. Omani taitavat olla niitä yleisiä: toisaalta paljon ihania istutuksia, toisaalta tilaa lapsille ja koirille leikkiä ja temmeltää. Kasvihuoneen haluaisin muutaman vuoden kuluttua, sille olisi järkevää miettiä paikka jo nyt. Muutama hedelmäpuu, marjapensas, vähän sitä sun tätä ja vielä tuotakin. Nurmialue järkevästi leikattavissa, eli selkeät istutusalueet. Piirtelen erilaisia suunnitelmia ja määrätietoisen joustavasti sitten niitä noudatan :)

Viime vuonna innostuin kasvattamaan siemenistä erilaisia akileijalajikkeita. Toivottavasti taimet selviävät talvesta, routa oli myllertänyt kukkapenkkiä melkoisesti ja lämpimänä päivänä koitin painella ylösnousseita taimia takaisin maahan. Kaikki syvälle työnnetyt nimilaput olivat nousseet ylös, joten arvailuksi menee... Nämä ovat kuitenkin alkuperäisiä asukkeja, eli edellisen asukkaan istutuksia. Hempeä vaaleanpunainen oli mukava yllätys, aiemmin oli näkynyt vain perussinistä. Kaunis sekin seuralaisensa kultatyräkin kera.



15.1.2009

Kivipuron solinaa ja kolinaa

Viime keväänä heti säiden salliessa jatkoin projektia, joka oli saatettu alulle ennen Englantiin muuttoamme. Kesällä 2006 rakensimme uudet puuterassit, iso olohuoneen eteen ja pienempi kodinhoitohuoneen ulko-oven eteen. Kumpikin ovat siis takapihan puolella ja samalla sivulla taloa. Terassien väliin rakensimme "sillan". Näin talon seinän ja sillan väliin jäi noin 2m x 8m alue, johon suunnittelin istutukset. Paikka on aika paahteinen ja sokkeliremontin jäljiltä halusin siihen kasveja, jotka pärjäisivät mieluiten kokonaan ilman kastelua. Katajia, kääpiövuorimäntyjä, pari kvitteniä, keltalehtistä japaninangervoa, nukkapähkämöä, mirrinminttua, komeamaksaruohoa...

Kesken toteutuksen päätin myös laittaa pienen yrttipenkin lähimmäs isoa terassia. Olin pari vuotta aiemmin tehnyt turveharkoista yrttipenkin, mutta se oli joutunut purkulistalle huonon sijainnin ja ikävän ulkonäön vuoksi. Opin kantapään kautta, etteivät turveharkot sovi aurinkoiselle paikalle, ne kuivuvat ja kutistuvat, multa valuu väleistä ja reunus on epäsiisti. Uusi yrttipenkki osoittautui loistavaksi ratkaisuksi! Voin hipsutella sukkasillaan keittiöstä hakemaan tuoreita makuja, vielä marraskuussa napsin sinnikästä sitruunamelissaa kalaa maustamaan.

Istutin uudet asukkaat suodatinkankaan läpi ja katteena käytin punaista puuhaketta. Väri oli loppujen lopuksi liiankin punainen, ehkä käytän seuraavaksi ruskeampaa sävyä, kun katetta täytyy kuitenkin aika ajoin lisätä. Muuten olen ollut oikein tyytyväinen hommaan. Keskelle aluetta syntyi kivipuro, joka on solissut ja kolissut paljon aktiivisemmin kuin etukäteen arvasin! Skyrocket-katajien talvikestävyys selviää ajan kanssa, mutta se on varmaa, että nelijalkaiset lannoittajat muotoilevat niistä hieman erikoiset. Yksi "rungollinen" tuija meillä jo onkin keskellä pihaa, koiranomistajat varmasti tuntevat tämän lemmikkien innokkuuden vaikuttaa havukasvien malliin.

Huhtikuussa 2008:



Toukokuussa 2008:







Kesäkuussa ylätti raekuuro:



Syyskuussa oli jo rehevämpää. Yrttipenkkiin istutin vain sellaisia lajeja, joita käytän paljon: timjamia, ruohosipulia, salviaa, oreganoa, sitruunamelissaa. Laventelia on mukava tuoksutella muuten vain. Tavoitteenani ei ole säilöä yrttejä, vaan käyttää niitä tuoreina. Ihana kesäruoka: tuoreita tomaatteja pilkottuna pieniksi paloiksi, oliiviöljyä, tuoreita yrttejä silputtuna, vähän suolaa ja pippuria, sekoitus ja tarjoillaan pastan kera. Helppoa ja herkullista!







Oma viehätyksensä on marraskuisessakin näkymässä:



Miksi kivipuro oli kesällä niin kovin aktiivinen?



Puron kauniita pyöreitä kiviä löytyi kesän aikana monista yllättävistä paikoista, kuten pikkuneidin vaipasta :)

12.1.2009

Hujoppikoivut

Wisleyn kuvista siirryn omaan puutarhaan, takapihalle, puuhapaikkaani, johon tutustumisen aloitin reilut viisi vuotta sitten. Tontin koko on 1500 neliötä. Vähän enemmän kuin pikkupiha, mutta paljon vähemmän kuin unelmieni paikassa. Kuitenkin erittäin sopiva ja riittävä kaikille käyttäjille, eikä kaikkien unelmien tarkoitus olekaan toteutua. Tontti rajoittuu kuusimetsäkaistaleeseen, jonka reunassa kuusien tummaa tunnelmaa pehmentävät hujoppikoivut. Niitä on puutarhan takaosassa monta, muutaman huonokuntoisen kaadoimme viime kesänä. Hujopit muodostavat suojaisan tunnelman ja vaikka ne rajoittavatkin muita istutuksia, pidän niiden huojunnasta tuulessa ja kauniista valkeista rungoista.









Alimmassa kuvassa näkyy vilaus takanurkassa olevasta varastosta, sekä koko takapihan rajaava valkoinen lauta-aita. Aidan on mieheni itse rakentanut ja vielä muutama kohta siitä on viimeistelemättä. En osaa arvioida hujoppikoivujen korkeutta, mutta vertailun vuoksi: aita on 160cm korkea. Koivujen edessä näkyy omenapuuvanhus. Se oli alunperin talon paikalla, ja siirrettiin alta pois nykyiseen paikkaansa. Latva on oudosti katkaistu, ja puu hassun mallinen. Pari vuotta meni ilman yhtäkään kukkaa. Puuparka on joutunut olemaan aloittelevan puutarhurin leikkausharjoitusten kohteena. Viime kesän kaunis kukinta ja pieni hyvänmakuinen omenasato kuitenkin palkitsivat! Tämä omenapuu on tärkeä myös siksi, että etsiessämme asuntoa tein toivelistan tärkeimmistä asioista. Yksi toivelistan kohta oli "omenapuu pihalla", joten olen suorastaan velvoitettu tätä puuta hoivaamaan. Vanhuksen kaveriksi on istutettu nuorisoa. Toinen on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta toinen on liian kuivassa paikassa ja uusi paikka on haussa.

Niin, se maaperä. Savea, savea, savea. Paikoitellen kallio lähellä pintaa ja kuivaa. Yhdessä kohdassa taas vuodesta riippuen rehevää ja kosteaa, liiankin märkää. Aurinkoa ja varjoa. Kaikenlaisia alueita siis löytyy, mutta lapiointihommat vaativat paljon voimaa.

6.1.2009

Wisley helmikuun auringossa

Sumu väistyi yhtäkkiä ja takaa tuli esiin sinitaivas. Aurinko lämmitti mukavasti ja nautin lounaan terassilla. Vaikeinta Wisleyssä oli päättää jälkiruoka: suklaakakkua vaiko porkkanakakkua.

Helmikuussa oli yllättävän paljon kukkaloistoa. Erilaista kuin kesällä, herkempää ja hiljaisempaa.


















Päätin puutarhakierroksen tuttuun tapaan: taimimyymälässä ja kaupassa. Wisleyn kauppa on aarreaitta, sieltä tarttui aina jotain mukaan. Taimimyymälässäkin oli taatusti vaikka mitä mielenkiintoista, mutta päätin olla katsomatta kasveja sen tarkemmin. Muuttomme oli jo lähellä, ja energiani ei olisi riittänyt taimista huolehtimiseen ja pakkaamiseen. Sen sijaan ostin elämäni ensimmäiset daalian juurakot, jotka muistuttivat kotimaahan palattuamme ikiomasta Wisley-päivästäni.

5.1.2009

Salaisen puutarhan tunnelmaa

Muistelen vielä ihmeellistä helmikuun talvipäivää Wisley Gardenissa. Tämä oli ainutlaatuinen visiitti, silloin sain tilaisuuden vierailla Wisleyssä yksin. Luksusta pienten lasten äidille! Valitsin itse reittini ja ihmettelyn aiheeni. Aurinko hohti sumun läpi, jopa hiukan aavemaisesti. Salaisen puutarhan tunnelma oli täydellinen.



Eksoottiset kasvatit toppapuvuissaan näyttivät aika hellyttäviltä. Kyseessä oli talvehtimiskokeilu.


Tiukasti trimmatut hedelmäpuut talviasussa. Karun kaunista.



Ruukkupuutarhassa on jo elämää!


Hyppy toiseen tunnelmaan ja värimaailmaan.

Wisley Glasshouse avattiin kesäkuussa 2007, Kuningatar Elizabeth oli kunniavieraana. Helmikuussa aavikkomaisemassa oli pirteitä vierailijoita.

4.1.2009

Pohdintaa ja harkintaa

Pitkään on mielessäni pyörinyt pääasiassa puutarha-aiheisen päiväkirjan perustaminen. Tarkoituksenani olisi kirjata tänne oman puutarhan tunnelmia ja suunnitelmia, sekä muistella Englannin vuoden puutarhakokemuksia. En aseta kuitenkaan sen kummempia rajoja, joten muutakin tarinointia saattaa ilmestyä. Tervetuloa kyläilemään blogiini!

Lumettoman pakkaspäivän tunnelmaan sopii helmikuinen kuva Wisley Gardenista (Surrey, Englanti). Aamu oli kylmä ja puutarha oli kietoutunut satumaiseen sumuun. Iltapäivästä tuli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen! Vierailin Wisleyssa useaan kertaan, ja monet tulevat kuvamuistoni ovatkin sieltä.